Omille lapsille tämä Michael Pollanin neuvo pitäisi muuttaa muotoon, että ei pitäisi ostaa mitään sellaista, mikä isoisoäidin mielestä ei olisi suuhun kelpaavaa.
Mutta mitä isoisoäiti todella söi? Kuinka hyvin tieto suvun ruokatottumuksista on hallussamme? Toisaalta asioimme myös erilaisissa pikaruokapaikoissa. Toisaalta: me haemme erilaisia nautintoja ja elämyksiä, myös "helppoutta" ja "nopeutta" elämäämme, emme vain ruokaa.
Yksi vielä lyhyempi viisaus on kaikkein paras: älä syö mitään, mikä ei ole ruokaa. Näin yksinkertaista se on.
Amerikkalaisen journalistin uusin teos on taskukokoon laitettu tiivistelmä siitä, mitä voi syödä ja mitä ei. Mutta kuten hän itse korostaa, kyse ei ole kemiallisista tai ravintotieteellisistä ohjeista. Kyse on siitä, mitä terveen järjen pohjalta voi pitää ruokana ja mitä ei.
Nykyisin vellova keskustelu karppauksesta ei juuri saa lisäpotkua tästä oppaasta. Kirjoittaja julistaa pannaan oikeastaan vain sen, mikä ei sovi elimistöllemme tai jopa vahingoittaa sitä.
Pollan tuo esiin, miten vanhoissa neuvoissa ja resepteissä on järkeä, mutta niin on myös uusimmassa elintarvikkeita koskevassa tutkimustiedossa. Lisäksi hän korostaa terveen järjen (joka tässä tapauksessa on sama asia kuin tyytyväinen vatsa ja hyvinvoiva ihminen) merkitystä. Ylensyönti, siis kalorien ahtaminen kehoon suuremmassa määrin kuin tarvitsemme on tietenkin epäterveellistä täysin riippumatta siitä, kuinka terveellistä tuo ruoka itsessään on.
Michael Pollan: Oikean ruoan ohjeet. Syöjän käsikirja. Atena 2011. 166 s.
Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 1.12.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti