Mehän saamme kuulla kaiken; ainakin kaiken, minkä haluamme tietää. Kiitos siitä monipuoliselle, jopa ajan tasaiselle uutisten tarjonnalle. On erilaisia kanavia internetissä, on ajankohtaislähetyksiä tv-kanavilla, on muu media.
Mutta ymmärrämmekö silti kaiken, mitä meille kerrotaan? Olemmeko myöskään perillä siitä, mitä uutisissa mainituille ihmisille oikeasti tapahtuu ja miten he asiat kokevat?
Tämän ymmärtämiseksi tarvitaan vähintään jonkinlainen silminnäkijäkertomus; muistelmateos, kokijan todistus kirjana tai dokumenttielokuvana. Uutiset eivät yleensä koskaan huolehdi siitä, että pääsisimme perille tapahtumien syistä, yksityiskohdista ja seurauksista.
Tällaista tulee mieleen venäläisen protestiryhmän Pussy Riotin yhden keskeisen toimijan Nadja Tolokonnikovan "raportista". Se ilmestyi englanniksi 2018 ja suomeksi 2019. Muutoin ryhmä on päässyt meillä julkisuuteen lähinnä päivän uutisissa.
Suomeksi teosta tarjotaan toimintaoppaana, mikä on virhe eikä aivan vastaa kirjoittajan ideaa. Alkuteoksen nimi Read & Riot, siis "Lue ja kapinoi", on kehotus, ja se myös jää kirjasta lukijan mieleen. Kyse ei ole ensi sijassa toiminnan vaan elämän ohjeista sekä yhteiskunnan analyysistä.
Kyse on myös asenteesta, jolla epäkohtiin tartutaan. Tämän Tolokonnikova tuo monin tavoin esiin sekä kertoessaan kokemuksistaan että pohtiessaan muun muassa oikeus- ja rangaistuskäytäntöjä.
Kyse ei ole vain Venäjästä, mitä suomenkielisen laitoksen olisi kannattanut korostaa. Kirjoittaja tuntee hyvin myös Yhdysvaltojen käytäntöjä. Kun kirja tuli julki hieman ennen Trumpin valtakauden loppukliimakseja, se antaa pohdittavaa myös tämän maan mätäpaiseista.
Sekä Venäjää että Yhdysvaltoja koskevat esimerkit ja pohdinta eivät ole parissa kolmessa vuodessa mitenkään vanhentuneet. Päin vastoin: Trump jätti perinnön, jonka pöyhiminen on vasta alkanut. Venäjällä taas tilanne on kehittynyt ja jumiutunut muun muassa vuodenvaihteen 2020-2021 tapahtumien myötä. Oikeuslaitoksen toiminta ja kansalaisten oikeusturva ovat kummassakin tapauksessa edelleen ajankohtaisia pohdinnan aiheita.
Miksi "Lue ja kapinoi"? Tolokonnikova korostaa teorian ja käytännön, lukemisen ja toimimisen, oppimisen ja tekemisen liittoja. Hänelle hyviä elämänohjeita ei ole olemassa vailla halua ja intoa toimia oikein, toisin sanoen kirjaviisaudella ei tässä raa´assa maailmassa pitkälle pötkitä. Toisaalta pelkkä protesti ei saa voimaa taakseen ilman yhteiskunnan, kulttuurin, politiikan jne. tuntemusta.
Teos on hajanainen, sillä teksti palaa samoihin teemoihin toistamiseen, mutta tämä on myös sen vahvuus. Näin lukijan on mahdollista mielessään kerrata sitä, mikä "kaiken kokeneen" ja parin vuoden ajan työleirilläkin mielen osoittamisen vuoksi olleen kirjoittajan sanoma lopulta on. Näin tulee myös hyvin perustelluksi se, minkä voiman ihmiselle antavat rohkeus, peräänantamattomuus, iloisuus ja uteliaisuus. Niillä mennään vaikka läpi harmaiden putinien ja trumpien.
PS. Loppusivuja kohti lukija saa kyllä vastauksia sellaisiinkin kysymyksiin, joita ei ehkä osaa odottaa. Feminismin käytäntöjen ja hieman teoriankin pohdiskelu luo pohjaa ymmärtää myös sitä, miten meininki ei ole muuttunut joiltakin osin juurikaan siinä lyhyessä ajassa, kun siirryttiin neuvostotodellisuudesta tähän "uuteen venäläiseen".
Nadja Tolokonnikova: Pussy Riotin opas aktivismiin. Suomentanut Sirpa Parviainen. Bazar 2019, 284 s.
Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 21.2.2021.