Turkka Aaltosen kirjatuotanto


Luontomme ruokkii meitä monipuolisesti

Metsissä on ollut Suomen rikkauden lähde: siis koivuissa, kuusissa ja männyissä.

Mutta metsät olivat pohjoisen asukkaiden elinehto jo ennen kuin luonnon antimien minkäänlaisesta käsi- tai muusta teollisesta käytöstä oli tietoakaan. Metsä, vedet ja niiden rannat tarjosivat kaiken: ennen kaikkea ruoan kerääjille, metsästäjille ja kalastajille.

Sitä paitsi mainitut puut voivat olla edelleenkin ruoan lähde (mahla, pettu, kerkät).

Nykysukupolvien perehdyttämisessä entisaikojen ruokiin ja nykyisen luontomme antimiin on tehnyt suuren työn Turkka Aaltonen. Hän on kouluttanut ja ollut asiantuntijana monissa "luontoruokia" koskevissa yhteyksissä. Hän on myös julkaissut itse ja yhdessä muiden kanssa kymmenkunta aihepiiriin opastavaa kirjaa.

"Lallin pidot", esihistoriallisen ajan ruoka- ja tapakulttuuriin johdattava teos (2001) on tekijälleen mieluinen. Mutta monien luonnonruokaharrastusta aloittavan perusteos on Aaltosen yhdessä Nalle Coranderin kanssa laatima "Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit" (1997). Se onkin ainoa, jonka vielä saa hankittua kirjakaupan kautta.

– Useimpien kirjojen kanssa on käynyt niin, että hyvä jos edes yksi kappale on jäänyt omiin käsiin. Painokset eivät ole olleet suuria ja epäonnea on ollut kustantajien konkurssienkin vuoksi, luonnehtii Turkka Aaltonen kirjojen kohtaloja.

Mutta lukijoita nämä luonnon yksinkertaisia, mutta helposti unohtuvia salaisuuksia valottavat teokset ovat saaneet. Pieni kysely kirjastoihin kertoo, että niitä luetaan ahkerasti.

Turkka Aaltosen ensimmäinen ruokaohjeita tarjoava kirja ilmestyi 30 vuotta sitten. Hänen reseptejään on myöhemmin ollut muidenkin tekemissä kirjoissa, muun muassa Jaakko Kolmosen ruokaoppaissa. Kuvittajana on yhteistyötä tehnyt Martti Arkko.

Parhaana kirjanaan Aaltonen pitää "Eränkävijän ruokakirjaa" (1. ja 2. painos 1998 ja 1999). Se  syntyi kolmessa aikakauslehdessä aikaisemmin julkaistujen juttujen pohjalta.

– Pohjaa näillekin teksteille antoi myös osallistuminen puolustusvoimien työryhmään, jossa pohdittiin ja koottiin julkaisuksi asti luonnonmuona-asioita: miten selviytyä luonnossa ilman käyntejä kaupassa.

Vaikka aihepiirit sivuavat toisiaan, Turkka Aaltosen teokset kattavat varsin erilaiset lähestymistavat ruokaan ja luontoon. Yksi ääripää on Helmi Niemen (1891–1975) pääasiassa vuonna 1914 muistiin merkitsemien reseptien julkaiseminen, toinen taas vielä muistitikulla oleva eli julkaisemistaan odottava käsikirjoitus muun muassa erätaloudesta.

– Niemen resepteistä käy selville, että sata vuotta sitten ruokavalio oli yllättävänkin vihannespitoinen. Ja itse luonto tarjoaa meille nytkin niin monenlaista syötävää, että jo siitä näkökulmasta kannattaa miettiä, mitä kaikkea voi ruokapöytään valmistaa.

Varo myrkkyjä, huomaa arvokasvit

Marjastus, sienestys, metsästys ja kalastus ovat antaneet ja antavat yhä melkoisen osan siitä ruoasta, jota suomalaiset nykyisinkin syövät.

Tehotalous on toki levinnyt maataloudesta esimerkiksi kalankasvatukseen, mutta luontainen ruoka voisi olla paljon nykyistä merkittävässä asemassa ruokapöydässämme.

Niinpä edellä mainittujen neljän us- ja ys-päätteisten asioiden joukkoon voisi lisätä keräilyn. On luonnonkasveja, joita voi jokamiehenoikeuden rajoja rikkomatta kerätä vaikkapa salaattiaineksiksi.

Mutta tämä edellyttää, että kasvit tunnetaan. On tiedettävä, mikä ruoho on myrkyllinen. Toisinpäin sanoen pitää tunnistaa muutama sellainen helppo ruokakasvi, joista ei voi erehtyä.

Tässä tunnistuksessa sopii tavallisen värikasvion kaveriksi erittäin hyvin perusteellista tietoa antava "Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit". Se auttaa näkemään monet ihan kotipihasta löytyvät rikkaruohot uusin silmin. Esimerkiksi voikukan arvo elintarvikkeena voi olla monelle yllätys.

Kirjoitus on julkaistu ensi kertaa tässä 18.12.2012.
Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Työssä 16.5.2013.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti