Naiset varhaiskristillisyydessä (A. M. Laato)

Kristinuskon esihistoria, ensimmäiset vuosisadat, on erittäin kiintoisa vaihe Euroopan historiassa. Vaikka siitä on kirjoitettu paljon, tuntuu että kaivoa ei ole ammennettu tyhjäksi. Löytyy uusia näkökulmia ja myös uusia lähteitä.

Jälkimmäisiä Anni Maria Laato ei ole käyttänyt kuin siinä mielessä, että hän lukee vanhoja kirjoituksia uudesta näkökulmasta: millaiset naiset vaikuttivat kristinuskon vakiintumiseen ja mitä he itse asiassa ajattelivat ja tekivät.

Paljon hän on löytänytkin. Jopa myöhempien aikojen naispappeuskysymykseen on tästä etsinnästä hyötyä. Kiintoisaa on, että näiden ajanlaskun ensimmäisten vuosisatojen naisten kohtalot asettuvat sitä taustaa vasten, mihin he kuuluvatkin: ei kristinusko tullut tyhjään huoneeseen, vaan ennen kaikkea kreikkalaiseen ja roomalaiseen kulttuuriin. Näin myös monet sukupuolten välisiä suhteita  koskevat seikat rakentuivat jo olemassa olleiden käsitysten varaan. Kaikkea ei luettu Raamatusta siitäkään yksinkertaisesta syystä, että kaikkea ei sieltä löydy.

Laaton kirja jättää kuitenkin kummallisen tunteen, sillä hän ei ole tajunnut yhtä oleellista perusasiaa: lukija ei todellakaan voi tietää näistä asioista ns. yhtään mitään ennen kirjan avaamista. Taustoittaminen puuttuu lähes kokonaan, monia asioita pidetään itsestäänselvyyksinä. NIitä ne ovat kirjoittajalle, eivät lukijalle.

Tähän ongelmaan liittyy se, että kirjoittaja lainaa pitkiäkin pätkiä muinaisten naiskirjoittajien tekstejä, mutta ei selitä, ei avaa eikä tulkitse. Se olisi ollut aivan välttämätöntä.

Mutta nykyajan lukija osaa tehdä kerrottujen asioiden perusteella johtopäätöksen, että jos muinaisen Kreikan ja Rooman kulttuureissa naisten merkitys olisi ollut julkisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä suurempi, se varmaan olisi lainautunut kristinuskoon, kirkkojen käytäntöihin. Toisin sanoen naisilla olisi ollut enemmän valtaa.

Anni Maria Laato: Matres ecclessiae. Kirkkoäidit. Perussanomat Oy 2011. 189 s.

Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 24.11.2011.