Vastarinta tekee ihmisen (S. Hessel)

Suppea, kuitenkin kolme erillistä painavaa tekstiä sisältävä julkaisu huutaa kansikuvaansa myöten, että ihmisen ei ole syytä alistua mihin tahansa. Kyseessä on yhdestä näkökulmasta perustelua sille, miksi osoitetaan mieltä pääoman ylivaltaa, suuryrityksiä ja kansalaisten taloudellista epätasa-arvoa vastaan.

Itse Stéphane Hessel, saksalaissyntyinen ranskalainen, on yli 90-vuotias politiikan veteraani. Hän on monen muun ohella saanut olla mukana sodan jälkeen laaditun YK:n ihmisoikeusjulistuksen kokoamisessa.

Paavo Arhinmäki muistuttaa teoksen esipuheessa, että nykyinen vastarinta erilaista epäoikeudenmukaisuutta vastaan on erilaista kuin esimerkiksi sota-aikoina. Kansalaisten oikeat viholliset ovat piiloutuneina esimerkiksi globaalien järjestelmien verkostoon. Pääoma ja sen valta tulee pystyä tekemään näkyvämmäksi, jotta sen valtaan voidaan puuttua.

Myös Karri Miettinen (Paleface) sanoo olevansa raivoissaan, siis mukana vastarinnassa. Hän tosin keskittyy vain Palestiinan ja Israelin tilanteeseen, josta ei näin vähillä riveillä voi sanoa mitään perusteellista.

Mutta entä itse Hessel? Hän kirjoittaa pitkän kokemuksen varassa, että ihmisen on suututtava epäoikeudenmukaisuuden, totalitarismin ja alistamisen edessä – ja suuttumuksen on johdettava toimintaan, vastarintaan.

Niinpä välinpitämättömyys on asenteista pahin. Se ei ole oikeasti ihmisen asenne ollenkaan. Sen sijaan tarvitaan rauhanomaista kansannousua ja kansanliikettä, koska maailma ei ole missään muodossa valmis.

Kirjasen lopussa julkaistu ihmisoikeuksia yleismaailmallinen julistus kannattaa lukea hitaasti ja huolella: siihen on kiteytetty se, minkä puolesta vastarintaan tulisi käydä. Pelkkä vastustaminen kun ei johda mihinkään, tarvitaan positiivisia tavoitteita ja päämääriä.

Stéphane Hessel: Vastarintaan! Suomentanut Pirjo Thorell. Atena 2011. 64 s.

Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 15.12.2011.