Tämä koskee myös harjavaltalaisen Ossi Qvistin pakinoiden (ja runojen) kokoelmaa. Paikallisissa lehdissä, myös Satakunnan Työssä, alun perin ajankohtaisiksi kannanotoiksi ja asioiden valaisuiksi tarkoitetut tekstit mainitaan kirjan nimessä pakinoiksi, mutta ihan siitä ei perinteisessä mielessä ole kyse. Nämä ovat ajankohtaisia kirjoituksia, joille on suotu hieman pidempi elämä. Pakina minun maailmassani on juttu, joka elää suorastaan ajattomasti.
Juuri ajankohtaisiin asioihin tarttuminen on Qvistin vahvuus. Tätä hän on tehnyt useiden eri lehtien avustajana. Vaikka jotkut ovat nähneet närää siitä, että miehellä on mielipiteitä, kuvitelkaa nyt: ilman mielipiteitä Ossi Qvist ei olisi koskaan sanonut yhtään mitään eikä julkaissut tätä kirjaa. Miehelle pitää nostaa hattua, kotsaa, myssyä, mitä nyt sattuu päässä olemaan.
Tietenkin osa tällaisista teksteistä vanhenee nopeammin kuin muut. Teoksen toimittaja Markku Koivisto olisi tästä näkökulmasta voinut käyttää hieman terävämpää harkintaa. Koska tekstejä on ollut valittavaksi paljon, toisinkin olisi voinut valita. Toisaalta olisi ollut mahdollista typistää joitakin juttuja niin, että liiaksi ajankohtaan sidotut kohdat olisivat jääneet pois.
Runojen merkitystä en ymmärrä muuna kuin välipaloina: runoutta ne eivät varsinaisesti ole. Tekijän hauskojen piirrosten tapaan ne yrittävät keventää kokonaisuutta. Ehkä ne olisi voinut korvata muutamalla piirroksella?
Ossi Qvist: Torilla tavataan. Pakinoita Satakunnasta. 2011, 124 s.
Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 17.11.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti