Mutta on heitä ollut muitakin. On ollut paikallisesti tai omalla tyylinsä tai muun kapeamman näkemisen alalla moniakin, joita ei kannata unohtaa.
Vihtori Ylinen oli syntyisin Satakunnan kupeesta Yläneeltä. Hän tutustui taideopiskelujen aikana vuonna 1899 helsinkiläiseen ruotsinkieliseen taideopiskelijaan Saima Tigerstedtiin. Näin sai alkunsa yhteinen taival, joka antoi paljon Satakunnalle pariskunnan Yläneen ja Rauman vuosina.
Julkaistu teos perustuu Rauman taidemuseon näyttelyyn ja täydentää sitä: taiteilijapariskunnan teosten esittely ja elämän- ja työvaiheiden dokumentointi on ollut iso projekti, josta siis kirja jää ainakin kirjastojen kautta elämään pitkään.
Teoksen keskeiset osat ovat kuvat taiteilijoiden teoksista ja heidän valokuva-albumeistaan sekä tutkijoiden Liisa Murtin ja Laura Kokkosen artikkelit. Murtti valottaa pariskunnan yhteistä elämää perhetaustoja myöten, Kokkonen keskittyy Rauman vuosiin. Varmaan kaikki oleellinen näistä asioista tulee kerrotuksi.
Saiman ja Vihtorin työllä on ollut merkitystä ennen kaikkea eteläisen Satakunnan ja Rauman elinympäristön dokumentoijina. Mutta kumpikin oli omalla tavallaan myös todellinen taiteilija: esimerkiksi muotokuvissa näkyy se, että haluttiin nähdä enemmän kuin minkä silmät pystyvät näkemään.
Vihtorilla oli myös rohkeutta sanoa, mitä mieltä hän oli modernista taiteesta: 73-vuotiaana vuonna 1952 hän paheksui Helsingissä ollutta nonfiguratiivisen taiteen näyttelyä. "Ihmiskunta on villiintynyt joka taholla, taitaa olla lopun alkua."
Näkemisellä ja ymmärtämiselläkin on siis aina rajansa: eivätpä Saima ja Vihtori hekään kaikkien mielestä ole ns. eturivin taiteilijoita.
Saima & Vihtori. Taiteilijapari Vihtori Ylinen ja Saima Tigerstedt-Ylinen. Rauman taidemuseo 2011. 95 s.
Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 17.11.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti