Mutta myös puhumattakaan siitä, että yksi maailmanuskonto levittäytyi asemaansa juuri eteläisen Euroopan, Rooman valtakunnan raunioiden kautta.
Mutta eteläinen Eurooppa on ollut jo 600-luvulta alkaen myös islamin vaikutuksen kohde. Ei se ihme olekaan: islam on samanlainen "yhden ison kirjan" uskonto kuin kristinusko, ja se on syntynyt lähellä kristinuskoa ja saanut siitä vaikutteita.
Mutta siitä huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, kauloja on katkottu näiden uskontojen vuoksi. Mutta ei vain vuoksi, vaan niiden sisällä: kristityt ovat tappaneet toisiaan, vääräuskoisiksi leimattuja, ja samaa on tapahtunut islamissakin.
Libanonilaissyntyinen ranskalainen Amin Maalouf on ottanut sekä nuo kaukaiset lähtökohdat että kulttuurien kohtaamiset taustaksi tarinalle, joka on erään Leo Afrikkalaisen (alun perin Hasan, Muhammadin poika) huima elämäkerta.
Tarina alkaa Granadasta, islamilaisesta Espanjasta. Sen kulttuuri ja suuri osa asukkaistakin tuhotaan ja loput ajetaan maanpakoon, kun viisaat ja fiksut kristityt toteuttavat lähetyskäskyä. Kyse on tietenkin vallasta: kuka saa hallita, kerätä veroja, paimentaa kansaa kuin karjaa.
Eurooppalaiselle Maaloufin kertomuksen arvokkain anti on tutustuttaminen vieraaseen kulttuuriin, ristiriitaiseen islamiin. Kertomusta lukiessa tulee mieleen kuitenkin se, että ei kristinusko tässä kohdin ole paljon veljenpoikaansa viisaampi. Tapettu on Jeesuksenkin nimissä.
Kristinusko toi kieltämättä joitakin nykykatsannossa positiivisia muutoksia yhteiskunnalliseen elämään, esimerkiksi naisten asemaan. Mutta kuten Maalouf kaunokirjallisesti osoittaa, kaikki on suhteellista: kauloja voi katkoa ihan minkä uskonnon tai uskon nimissä tahansa.
Amin Maalouf: Leo Afrikkalainen. Suom. Anna-Maija Viitanen. WSOY 2011. 442 s.
Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 8.12.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti