Ei tuuliviiriajattelua (E. Alenius)

Runsas 35 vuotta sitten maailman eräässä mahtavimmassa maassa tämän ajattelijan ja yhteiskunnallisen vaikuttajan kirjoituksiin suunnattiin molotovin ammuksia, joilla haluttiin osoittaa miespoloisen kyvyttömyys ymmärtää maailman tilaa ja kehityksen suuntaa.

Nyt, kun Neuvostoliittoa ei ole ollut 20 vuoteen ja kun maailman tila on kehittynyt vajavaisesti, sosialisti Ele Aleniuksen ei tarvitse edelleenkään käännellä takkiaan eikä hävetä aikaisemmin kirjoittamiaan näkemyksiä.

Toki hän on edennyt maailman tilan arvioinneissa askelia eteenpäin. Kapitalismin, vapaan markkinatalouden ja globalisaation kehitys on tehnyt hänestä positiivisella tavalla ajattelevan, mutta suurimmat epäkohdat huomioon ottavan kriitikon.

Alussa mainitun Moskovasta organisoidun kritiikin vastapuolena on se, että ei Aleniusta oikein ole ymmärretty kotimaassakaan. Hänen ajatuksilleen ei osata antaa sitä arvoa, mikä niille kuuluu. Suomalaisessa mediassa ja yhteiskunnallisessa tutkimuksessa maailman tilan arvioinnit ovat kovin mauttomia ja värittömiä verrattuna siihen, mihin esimerkiksi tässä kirjassa kehotetaan.

Aleniuksella on monia tärkeitä huomioita. Yksi niistä on, että kylmän sodan päättymisestä ja Neuvostoliiton romahduksesta tehtiin lännessä myös aivan vääriä johtopäätöksiä. Alettiin elää ikään kuin olisi päästy ongelmista. Talouden kriisit, sosiaalinen ja muu riisto sekä kansainvälinen eriarvoisuus kertovat joka päivä, että emme elä paratiisissa emmekä taida olla sitä kohti menossakaan.

Kirjoittaja arvostelee perustellen myös sitä, että talouden maailma nähdään yleensä vaihtoehdottomana. Ihmisille puhutaan ikään kuin olisi vain yksi totuus ja yksi tapa kehittää taloudellisia ja poliittisia rakenteita. Äärimmillään tämä näkyy siinä uudessa ristiretkessä, jolla ns. länsimaista demokratiaa ja kapitalismia viedään kehitysmaihin.

Aleniuksen kirja on ajatuksia herättävä. Kehotus miettiä kokonaisuuksia ja kehityksen suuntia on ravitseva. Ainoa iso huomautus tekee mieli esittää siitä, että kovin paljon konkreettista ei esitetä. Ei ole pohdintaa siitä, miten päämääriä kohti kuljettaisiin.

Alenius näyttää luottavan ehkä liiaksi suurten kokonaisuuksien kykyyn hoitaa asioita. Toisaalta demokratia kuitenkin edellyttää, että päätöksenteko pysyy tarpeeksi lähellä ihmisiä.

Ele Alenius: Maailmanhistorian suuri käänne. Like Kustannus Oy 2011. 182 s.

Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 15.12.2011.