Vuosi 1970, Turusta ja Tampereelta

Turkulainen Jarkko Laine on tullut tunnetuksi runoilijana, anarkistissävyisenä filosofina ja Parnasson toimitussihteerinä. Hänen runoteostensa nimet (ensimmäinen, Muovinen Buddha, ilmestyi 1967) kertovat paljon siitä, millainen maailma Laineen teoksissa näyttäytyy.

Tulen ja jään sirkus on rentoja kysymyksiä ja haistatteluja maailmalle, jonka kestää vain kokemalla Buddhan tavoin "valaistuksen". Laineen valaistus ei ole niinkään sisäinen täyttymys, vaan maailmaa polttavien liekkien ja Ilmestyskirjan ratsastajien taivaalta kuuluvan kavionkapseen tajuamista. Maailman valaistus on siinä, että se tajuaisi olevansa kauneuden murhaaja: ihmisten rakkaus on utopioiden suunnittelua, neonvalon heijastusta märällä asfaltilla ja ylistyslaulua kuulle ("Oi kuu! Yön sinisessä palsassa Sinä olet messinkinappi!").

Rajun menon (ainakin 180 km/h) lisäksi Laine tavoittaa herkästi muutenkin aikamme rytmejä. Hän ehkä keikaroi sanoilla, muttei kuitenkaan haaskaa eikä pahoinpitele niitä. Runoilijan sanoin: " … vaikka ratikat kompastuisi kiskoillaan … hipit leikkaisi tukkansa, jumalan hauis repeäisi, ne pyytää orkalta laulun ja se kajahtaa katuojia pitkin…"

Kari Aronpurosta ei aikaisempien teosten perusteella voi kovinkaan hyvin sanoa, kenelle hän haluaa puhua. Nyt on osoite selvä: työläiset ja opiskelijat. Lähtökohtana on Tampere, näyttämönä koko maailma, jokainen paikka missä sorretut puolustavat oikeuksiaan.

Lokomonyliopiston ehdoton ansio on siinä, että jalat pysyvät maan kamaralla, nykyisessä suomalaisessa todellisuudessa. Hajanaisuus ja jotkut melko nousukasmaiset kokeilut eivät varmaan vähän kouluja käyneen lukijan mielestä ole teoksen hyviä puolia.

Aronpuron lähteinä ovat Tampereen kaupungin taloussuunnitelmat, Suomen laki ja kirjakauppahinnat. Ei ole ärsyttäviä ylistyksiä eikä myöskään toisaalta perusteetonta mustaamista. Ja näyttämölle on raahattu Ratkaisevin Tekijä Yhteiskunnassamme, valta, ja sen jakaantuminen on tutkimuksen kohteena.

Nykyiseen järjestelmään ei Aronpuro ole tyytyväinen, ja näkemyksiään hän kuvaa etukannen taitteeseen kirjoittamassaan esittelyssä näin: "Valtaa ei voi jakaa: tasan. Demokratia on aina diktatuuria, vapaus vallassa olevan luokan vapautta. Päätöksenteko porvariston diktatuurissa katetaan Gallup-kyselyihin."

Jarkko Laine: Tulen ja jään sirkus. Runoja. Otava 1970.

Kari Aronpuro: Lokomonyliopisto. Runoja. Kirjayhtymä 1970.

Julkaistu ensimmäisen kerran Tyrvään Sanomissa 9.1.1971, tällä palstalla 5.3.2014.