Ho Tši Minh (Hồ Chí Minh, 1890–1969) on eräs aikamme vallankumouksellisen nuorison ihanteista. Ei siksi, että hän olisi luonut jonkinlaisen mallivaltion eikä siksi että hän olisi suuri ideologi Marxin tai Maon tapaan. Hän on suosittu siksi, että hän oli lannistumaton. Hän oli isänmaanystävä, joka taisteli niin ranskalaisia, japanilaisia kuin amerikkalaisiakin maahantunkeutujia vastaan. Hän halusi vapaan ja riippumattoman isänmaan, siksi hän ei avoimesti kannattanut Kiinaa eikä Neuvostoliittoa näiden välisessä kiistassa.
Ho Tši Minhin lapsuudesta on saatavissa hyvin vähän luotettavia tietoja. Varmaa on, että hän syntyi eräässä keskivietnamilaisessa maakunnassa toukokuussa 1890 ja oli tänä syksynä kuollessaan siis lähes kahdeksankymmenen.
Joko hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa tai sen aikana Ho, jolla siihen aikaan oli monta nimeä, lähti kotimaastaan. Vuonna 1918 hän saapui Pariisiin opiskelemaan ja kirjoittelemaan. Jo silloin hän suunnitteli muutamien maanmiestensä kanssa kotimaansa vapauttamista, ja sai lisänimen "Isänmaanystävä". Koska hän sanoi ääneen mitä ajatteli, julistettiin hänet 1923 ei-toivotuksi henkilöksi ja hän muutti Neuvostoliittoon.
Ranskan valtakunnanoikeus tuomitsi Hon poissaolevana kuolemaan. Kolmen vuoden kuluttua suuria ajatuksia täynnä oleva kapinallinen jatkoi matkaansa Siamiin, sieltä edelleen kotimaahansa organisoimaan vastarintaliikettä. Tällöin hän joutui ensimmäistä kertaa vankeuteen, englantilaiset telkesivät hänet kalteireiden taakse Hongkongissa. Toisen maailmansodan puhjettua kiinalaiset vangitsivat puolestaan Hon käyttääkseen häntä panttina japanilaisia ja Mao Tse-tungin joukkoja vastaan. Tällöin lannistumaton ja toivoa täynnä oleva Ho kirjoitti joukon runoja, nämä nyt suomeksi käännetyt.
Jalkaraudat, marssit vankilasta vankilaan, olemattomat ruoka-annokset, kaiken kurjuuden Ho Tši Minh kestää pirullisella ja toivoa täynnä olevalla huumorillaan. Miete vangitsijoista: "Valtio ruokkii minua riisillä: minä asun sen palatseissa / sen vartijat ovat vuorotyössä minun seurueenani. / Sen vuoria ja jokia saan katsella sen kuin huvittaa / Sellaiset etuoikeudet kun on, ihminen on todella ihminen."
Mutta kaikki vangin ajatukset eivät suinkaan ole nykyhetkessä ja lähiympäristössä. Näin hän muistelee ystäväänsä: "Sinä päivänä sinä tulit minun kanssani virran rantaan / »Koska tulet takaisin?» kysyit. »Kun sato kypsyy.» / minä sanoin. Mutta se sato on kauan sitten korjattu / ja minä vain viivyn, vankina vieraassa maassa."
Vapaaksi päästyään Ho Tši Minh liittyi Viet-minhin armeijaan taistelemaan japanilaisia vastaan. Suurinta tukea tälle taistelulle antoivat amerikkalaiset, jotka samoihin aikoihin pudottivat ensimmäiset atomipommit Japaniin. Syksyllä 1945 julistautui Vietnamin Demokraattinen Tasavalta itsenäiseksi. Pääministeri Ho piti Hanoissa puheen amerikkalaisille neuvonantajilleen ja puolelle miljoonalle maanmiehelleen. Johtoajatuksena hänellä olivat USA:n itsenäisyysjulistuksen sanat: "Kaikki ihmiset on luotu samanlaisiksi. He ovat saaneet luojaltaan tietyt luovuttamattomat oikeudet: näiden joukossa on elämä, vapaus ja pyrkimys onneen."
Mutta vapaus oh vielä tuolloin lopullisesti saavuttamatta. Maassa olevia ranskalaisia joukkoja vastaan alkoi vuosien sota. Se oli lopputulokseltaan vietnamilaisille voitokas,, mutta vaati tietenkin satojatuhansia uhreja. Sodan aikana perustettiin maan eteläosiin toinen hallitus. Geneven sopimuksen aikoihin, vuonna 1954, teki USAn salainen tiedustelupalvelu koko Vietnamin alueella mielipidetutkimuksen, jonka mukaan Ho Tši Minhiä kannatti noin 80 prosenttia kansasta.
Tällä hetkellä Pohjois-Vietnam ja Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama ovat vieläkin sodassa, taistelussa sekä omia maanmiehiään että amerikkalaisten hyvin varustettuja joukkoja vastaan. Ho Tši Minh ei enää itse ole mukana, mutta hänen muistonsa elää. Nekin jotka eivät voi hyväksyä hänen ajatuksiaan ja pyrkimyksiään, ovat sidottuja nykyhetken karmeaan todellisuuteen; setä Hokin halusi rauhaa ja vapautta:
"Tsingming-juhlan päivänä yhtämittaista vihmaa / Vankilan asukeilla pistävä suru / »Vapaus, missä sinä olet?» me kysymme, ja vartija viittaa / hallituspalatsiin joka on kaukana."
Ho Tsi-minh: Poliittisen vangin runot. Suomeksi Pentti Saarikoski. Tammi 1969.
Julkaistu ensimmäisen kerran Tyrvään Sanomissa 29.11.1969, runsas kuukausi Ho Tši Minhin kuoleman jälkeen. Julkaistu tällä palstalla hieman lyhennettynä 5.3.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti