Merellä ihminen kohtaa luonnon, mutta myös itsensä. Työssä, joka suinkaan ole ole lekottelua kansituolilla lämpimän tuulen ja hymyilevän auringon kutitellessa ihoa, ihminen on tullut tuntemaan myös yhteistyön ja toveruuden merkityksen. Työssä ollaan satamissakin, jotka merimiehille ovat myös väyliä retkiin vieraissa kulttuureissa.
Pekka Kinnarin (s. 1926) meriaiheisissa, mutta muissakin runoissa eletään arjessa. Monille maakravuille tämä työ on näyttäytynyt romanttisena tapana ja ansaita leipää. Romantiikkaa löytyy, mutta tuskin sen enempää kuin vaikkapa maataloustyöstä!
Oman merimiestyön ohella Kinnari hankki vankkaa tuntemusta aiheisiinsa Merimies-Unionin toimitsijana. Kymmenkunta omaa julkaisua sekä osallistuminen muun muassa antologioihin kehitti Kinnaria kertojana niin, että hänet voi lukea suomalaisen merikirjallisuuden klassikoihin – suhteellisen vaatimattoman sivumäärän korvaavat aiheiden käsittelyn syvyys ja hienostunut, työn karheuksiakaan kaihtamaton realismi.
Vaikka meri on läsnä myös kokoelmassa Buchenwald, sen kantava ajatus on ihmisten veljeys ja sisaruus sekä toivo paremmasta silloinkin, kun elämä sidotaan piikkilankojen taakse.
Buchenwald oli yksi Natsi-Saksan keskitysleireistä, joille joutui myös joitakin suomalaisia. Merimiehiä oli lähinnä Stutthofissa (nykyisin Puolaa; Sztutowo). 90:stä suomalaisesta oli naisia 12; he joutuivat vangeiksi Saksan satamissa diplomaattisuhteiden katkettua 2. syyskuuta 1944. Erityisesti rahtilaivojen S/S Mercator, S/S Ellen, S/S Bore VI ja S/S Wappu miehistöt joutuivat Stutthofiin. Leireillä olleiden muistaminen on ollut osa suomalaista merimiestraditiota.
Teoksellaan Buchenwald Kinnari todisti, että hän on vakavasti otettava elämän kuvaaja myös omien lempiaiheidensa ulkopuolella. Hän tilittää omia kokemuksiaan ja aistii sydämen lyöntejä maailmassa, joka jo 1970-luvulla alkoi muuttua kylmäkiskoisen tekno- ja byrokraattiseen suuntaan.
Pekka Kinnari aloitti julkaisutoiminnan 1960-luvulla kahdella valokuvausoppaalla, joista toinen oli kirjoitettu nimenomaan merimiehille. Kirjassaan Vanavedet hän itse näyttää, miten sana ja kuva elävät yhdessä. Kirjan suuri koko on perusteltu, tässä mustavalkoiset kuvat pääsevät hyvin esille ja kertovat merityön suhteesta esimerkiksi ympäröivään luontoon. Jokainen runo sisältää kuvan; kokonaisuus on hyvin harkittu "pienoisalbumi", joka kestää kulutusta vuosikymmenestä toiseen.
Pekka Kinnari: Vanavedet. Runoja. Kansan Voima Oy 1976, 99 s.
Pekka Kinnari: Buchenwald. Runoja toivosta. Kansan Voima Oy 1977, 99 s.
Kirjoitus julkaistiin ensi kerran tällä palstalla 22.3.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti