Syksyllä 1939 Itämeren laivaston rannikkotykistön prikaatinkomentaja Sergei Ivanovitš Kabanov sai "komennuksen tulevaisuuteen".
Neuvostoliitto ja Saksa olivat tehneet vastikään sopimuksen muun muassa etupiirijaosta. Vuonna 1971 julkaisemissaan muistelmissa Kabanov sanoo Baltian maiden tuolloin pelanneen peliään englantilaisten ja saksalaisten kanssa. Jälkiviisaasti hän toteaa, että jokainen sotilas tiesi tuolloin sodan olevan tulossa.
Jo ennen Saksa-sopimusta neuvostolehdistö kirjoitti fasististen sotakiihkoilijoiden tunkeutumisesta Viroon ja siitä, että Itämerellä oli havaittu englantilaisten sotalaivojen siluetteja.
Muistelmissa mielenkiintoista Suomen kannalta ovat Hangon tukikohtaa koskevat asiat. Kabanov oli nimittäin tukikohdan komentajana vuonna 1941 aina sen menetykseen saakka. Mutta mielenkiintoista on sekin, miten hän kuvaa neuvostojoukkojen asettumista Viroon syksyllä 1939.
"Komennus tulevaisuuteen" tarkoitti Kabanoville päällikkyyttä Paldiskiin rakennettavassa rannikkopuolustus- ja laivastotukikohdassa. Tämä oli myös valmistelua maan tulevaan miehitykseen.
Lokakuun 4. päivänä alettiin Oranienbaumissa lastata kauppalaivaston Luga-alukseen tarvikkeita neljää 130 mm:n rannikkotykistöpatteria varten. Maiden välinen sopimus koski siinä vaiheessa "muutamien sotilaskenttien" sekä kolmen rannikkotukikohdan perustamista Viroon (s. 37).
Komentaja esikuntineen saapui junalla Tallinnaan 10.10., kahden päivän kuluttua he olivat Paldiskissa. Neuvostoupseeri ihasteli: "Tie oli erinomainen, sellaisella tiellä minua ei oltu hemmoteltu [Leningradin lähellä] Ižorskin piirissä."
Työn alkua odotellessa komentaja tutustui Viron saaristosta kertovaan kirjaan. Se opetti, että se joka hallitsee tätä saaristoa, hallitsee Itämerta.
Viron laivaston komentaja ja hänen apulaisensa antoivat Paldiskia koskevia tietoja. Sinne saavuttaessa vastassa oli kaupunginjohtaja seurueineen. Kaupunginjohtaja kertoi, että neuvostoliittolaisten käytössä ovat sataman varastot sekä kahdeksan asuinrakennusta, noin 1500 neliömetriä asuinpinta-alaa. "Alkupalaksi ei niinkään huono asia", Kabanov tuumi. Vieraat kutsuttiin yksityiseen ravintolaan Roggervikiin – punaupseerien oli aluksi vaikea tottua ajatukseen, että lähes kaikki oli yksityistä.
Saatuaan esimieheltään valtakirjan Sergei Kabanov ryhtyi toimeen. Lugan lasti purettiin nopeasti ja kuljetukset jatkuivat. Laivasta purettiin komentajan käyttöön henkilöauto ZIS-101.
Apulaisensa Pjotr Dorofejevin kanssa Kabanov majoittui kahden huoneen rakennukseen. Käyttöön saatiin "suuri määrä" Viron kruunuja. Aluksi tukikohdassa ei ollut kassan- tai taloudenhoitajaa. Kaikki rahaliikenne kulki komentajan ja hänen nimellään Viron valtionpankissa avatun tilin kautta. Kassalippaana toimi komentajan salkku varmistettuna taskussa olleella TT-pistoolilla.
Rahaa tarvittiin sähkön, veden, ruoan ja henkilöstön päivärahojen maksamiseen. Kun taloudenhoitaja saapui kuukauden kuluttua, kassan vajaus oli 350 kruunua. Komentaja ihmetteli, että eikö sen enempää.
Rannikkotykistön tukikohtia rakennettiin koko loppusyksyn ajan. Ilmojen kylmetessä ongelmaksi tuli rakentajien ja sotilaiden majoittaminen, tarvittiin lämmitettäviä telttoja. Muitakin teknisiä vaikeuksia oli.
Mutta komentaja sai käskyn ostaa itselleen Tallinnasta asuintalon. Omistajan kanssa hinnasta käytyjen neuvottelujen jälkeen ostettiin Rau-kadulta (Rahu tai Raua?), n:o 40, nelikerroksinen talo autotalleineen, "nykyaikainen ja mukava". Taloon sijoittui lokakuun lopulla laivaston toimisto. (s. 45)
Muistelmissaan Kabanov selostaa varsin yksityiskohtaisesti rannikkotykistön patterien pystytystä. Kuljetuksia jatkettiin. Apuna oli myös "vastikään" Suomessa rakennettu moottorialus Pioner.
Laivojen purku ja laitteiden rakennustyöt kiinnostivat virolaisia. Satamaan kerääntyi uteliaita, myös Viron armeijan sotilaita. Ulkopuolisten vuoksi asetettiin aseistetut vartijat ja satama-alue ympäröitiin piikkilangalla. Virolaiset ihmettelivät, mutta neuvostoupseerien mukaan kaikki tapahtui "sopimusten mukaan".
Radioyhteys Paldiskista Kronstadtiin ja Moskovaan alkoi toimia lokakuun puolivälissä. Marraskuun lopulla oli valmiina pieni lentokenttä neljän kilometrin päässä tukikohdasta. Se muutettiin myöhemmin pommikoneille sopivaksi.
Marraskuussa tuli määräys saada tukikohtatyöt valmiiksi 20.11. mennessä. Elettiin jännittyneessä ilmapiirissä: virolaiset koettiin saksalais- ja englantilaismyönteisiksi, oli "fasismin uhkaa", kuten Kabanov vuonna 1971 kirjoitti.
Sitten alkoi tapahtua.
"[…] Suomen taantumukselliset piirit eivät tulleet vastaan Neuvostoliiton järkeviä ehdotuksia, Mannerheim julisti liikekannallepanon. 25.10. Suomi ilmoitti, että sen aluevedet Suomenlahdella on miinoitettu. Meidän rajoillamme keskitettiin joukkoja. 30.11. 1939 imperialistit saivat provosoitua Suomen taantumukselliset sotaan Neuvostoliittoa vastaan." (s. 53)
Siinä sodassa Suomea vastaan käytettiin Viroon rakennettuja Neuvostoliiton lentokenttiä.
С. И. Кабанов: На дальних подступах. Воениздат, Москва 1971, 304 стр.
Artikkeli perustuu kirjan lukuun 3, Командировка в Эстонию. Koko kirjan tekstin voi lukea ilmaiseksi täältä.
Kirjoitus julkaistaan ensimmäisen kerran tällä palstalla 20.1.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti