Kaunokirjallinen kertomus, jolle on annettu myös nimi novelli, on vanhimpia tapoja tarinoida. Pitkämuotoiset romaanit tulivat vasta myöhään jäljessä. Ajatellaanpa vain Giovanni Boccaccion Decameronea (1300-luku), joka koostuu sadasta kertomuksesta. Vielä Miguel de Cervantesin Don Quijote (1600-luku) koostui osittain erillisistä seikkailuepisoideista, siis kertomuksista.
Venäjän kirjallisuuden merkittävinä novellien mestareina voi pitää kiistatta Anton Tšehovia ja Isaak Babelia. Myös muun muassa Fjodor Dostojevski ja Daniil Harms kirjoittivat suomennettujakin novelleja.
Ranskalainen kirjallisuus vaikutti 1800-luvulla merkittävästi Venäjän kertomakirjallisuuteen. Kehä kääntyi siihen suuntaan ukrainalaissyntyisen, Auschwitzissä tapetun Irène Némirovskyn (Ирина Немировская) kohdalla. Kirjailija muutti nuorena Venäjältä Ranskaan ja novellinsa hän kirjoittikin ranskaksi.
Myös Isaak Babel (1894–1940) oli Ukrainan juutalainen. Hän työskenteli toimittajana, muun muassa jonkin aikaa 1930-luvulla Länsi-Euroopassa, kirjailijana hän loi lähinnä näytelmiä ja suuren määrän novelleja.
Suomennettu 44 kertomuksen kokoelma Odessalaisia ja muita novelleja piti minulle etsiä kirjaston varastosta; niinkö vähän hänestä lukijat ovat tällä hetkellä kiinnostuneita? Vahinko.
Novellit on julkaistu ilmestymisjärjestyksessä. Se hieman häiritsee sen vuoksi, että Babel palaa toistuvasti syntymäkaupunkinsa Odessan elämään sellaisena kuin hän sen koki. Aiheena eivät ole vain 1900-luvun alun juutalaisvainot (joissa Babelin isoisä sai surmansa), vaan myös kaupungin juutalaisyhteisön värikäs elämä ja vielä värikkäämmät persoonallisuudet.
Babel kirjoittaa myös muista kirjailijoista. Yhden tekstinsä hän omistaa Maksim Gorkille, josta hän myös luo pikahenkilökuvan. Muut mainitut ovat Ivan Turgenev ja Fjorod Dostojevski, mutta, ehkä erikoista, ei Anton Tšehov!
Erona viimemainittuun Babel on vilkkaan tapahtumisen ja lentävän vuoropuhelun kirjoittaja. Luonnekuvat jäävät summittaisten vetojen varaan, mutta kokonaisuutena kertomus kuitenkin "selittää" paljon. Monet vedot ovat yhtä räiskyviä kuin Ilja Repinin maalauksessa, missä kasakat kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille.
Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumousta seurannut sisällissota vaikuttivat Babeliin syvästi, sen aistii monista kertomuksista. Hän ei ollut minkäänlaisen sotaisen sankarimyytin kannattaja. Eikä ihme; kysymykseen, miksi ensimmäinen maailmansota alkoi, ei ole vielä kukaan kyennyt antamaan tolkullista vastausta (ehkä sellainen löytyy joidenkin hallitusten pyrkimyksistä ylivaltaan Euroopassa). Olisi jo aika löytää selitys, niin monta miljoonaa ihmistä menetti henkensä.
Babelin kieli on elävää, hän ei arkaile kirjoittaa räiskyvästi jos on kyse esimerkiksi pyssyjen paukkeesta. Joissakin kohdin tulee mieleen, että tämän on kuullut jossakin ennenkin kunnes tajuaa, että 1970-luvun suomalaiset Jerry Cotton -kirjoittajat olivat todellakin lukeneet Babelinsa…
Stalinismin kiristäessä otetta Isaak Babelin halu kirjoittaa katosi. Maksim Gorkin kuoltua (1936) hän eli pelossa, ja toukokuussa 1939 hänet vangittiin Peredelkinossa Moskovan lähellä. Hänen kuolemastaan on esitetty erilaisia tarinoita, mutta yleisimmin hyväksytty lienee seuraava (josta on myös dokumentti): Stalin hyväksyi häntä ja monta muuta koskevan päätöksen 26.1.1940 ja seuraavana päivänä hänet ammuttiin.
Juutalaisvaino, tehtiinpä se minkä selityksen nimissä hyvänsä, ei muuksi muutu.
Isaak Babel: Odessalaisia ja muita novelleja. Suom. Esa Adrian. Tammi 1970, 266 s.
Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 25.1.2014.
Isaak Babel venäjänkielisessä Wikipediassa.
Iosif Stalinin allekirjoitus tuomiolistassa, jossa on mm. Isaak Babelin nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti