Kilpajuoksua pohjoisessa

Pohjoisen napa-alueen energiavarojen ottaminen käyttöön on yksi syy aluetta kohtaan tunnettavaa kasvavaa mielenkiintoa, mutta se ei ole ainoa syy. Alueen mahdollisuudet kalastuksessa ja turismissa sekä merikuljetuksia lyhentävät reitit Venäjän ja Kanadan pohjoispuolitse houkuttavat niin viranomaisia kuin eri alojen yrityksiä suunnittelemaan tulevaa.

Venäjän hallitusta lähellä oleva, mutta lähinnä eri alojen tutkijoiden ylläpitämä  kansainvälisten kysymysten neuvosto (RIAC) julkaisi vajaa puolitoista vuotta sitten tiiviin "karttakirjan" arktisen eli pohjoisnapa-alueen hyväksikäytön näkymistä ja ongelmista. Tiiviissä muodossa esitetään myös katsaus niihin kysymyksiin, joiden ratkaiseminen on tarpeen lähi- tai vähän kaukaisemmassa tulevaisuudessa.

Kyse on kansainvälistä sopimista vaativasta monitahoisesta prosessista, jota on käytännössä toteutettu jo vuosikymmenien ajan. Tosin kylmän sodan kaudella sotilaallinen vastakkainasettelu asetti sopimiselle omat rajansa.

Arktisen alueen rajamaita on kuusi (Venäjä, Norja, Islanti, Tanska, Kanada ja Yhdysvallat), mutta niiden ylläpitämään Arktiseen neuvostoon kuuluvat myös Ruotsi ja Suomi. Lisäksi tarkkailijajäseninä on parikymmentä valtiollista ja ei-valtiollista kansainvälistä järjestöä sekä 12 mukaan tullutta ei-arktista maata (muun muassa Kiina, Intia, Saksa ja Etelä-Korea).

Venäjällä on pisin Arktikseen rajoittuva raja, ja se on myös kiinnostunut laajentamaan pohjoisessa omaa taloudellista toimipiiriään yli kansainvälisesti käytössä olevan 200 meripeninkulman ns. yksinomaisen talousvyöhykkeen (eng. EEZ). Kuten julkaisussa todetaan, Venäjä pitää alueen laajentamista kohti pohjoisnapaa vaatimuksenaan, jonka sopiminen kansainvälisesti on kuitenkin pitkän aikavälin tavoite.

Miksi pohjoinen alue kiinnostaa niin paljon? Edellä jo mainittiin luonnovarat, kalastus ja liikenneväylät. Jälkimmäisten laajempi käyttö lisääntyy viimeistään silloin, jos tai kun napa-alueen jäätikkö sulaa entisestään ja jos ja kun tarve massiiviseen jäänmurtajatoimintaan kauppamerenkulun apuna tämän vuoksi vähenee.

Pohjoiset meritiet varsinkin öljykuljetuksissa ovat riski, mutta kyse on myös suuria sijoituksia vaativasta toiminnasta. Korkeintaan 3-4 kuukauden avovesikausi nostaa kuluja. Myöskään mikään vakuutusyhtiö ei ole kiinnostunut tästä alueesta bisneksenään muuten kuin hinnoittelemalla vakuutukset "oikein". Jäänmurtajienkin käyttö on tällä alueella kallista. Osa venäläisten omasta pohdinnasta pitää sisällään ajatuksen, että sen omat mahdollisuudet eivät edes riitä alueen merkittävästi laajempaan hyötykäyttöön.

Venäläisten lähteiden mukaan arktisella alueella on noin 59 prosenttia maapallon kaikista merenalaisista fossiilisten polttoaineiden varastoista. Niiden käyttönotossa on kuitenkin monenlaisia ongelmia, joista osa johtuu suoraan ilmastosta. Kilpajuoksua pohjoiseen ei kukaan voi tehdä yksinään, tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia ja yhdessä sovittuja käytäntöjä. Niitä tarvitaan aivan yksinkertaistenkin teknisten ongelmien ratkaisussa. Esimerkiksi alueella tapahtuvan toiminnan valvonta ympäristönsuojelu- ja muista näkökulmista vaatii tehokkaan, kansainvälisesti käytössä olevan satelliittiperustaisen järjestelmän.

Vaikka tällä hetkellä uhat nähdään lähinnä ympäristöstä johtuvina haasteina kuin vaikkapa sotilaallisena vastakkainasetteluna, myös armeijoilla on sanansa sanottavana alueen asioissa. Venäjä seuraa Naton liikkeitä, ja eräiden asiantuntijoiden mukaan se aikoo kehittää alueella puolustuksen suunnittelussa aivan uuden sukupolven sotatekniikkaa.

Russian International Affairs Council (RIAC): The Arctic. Proposals for the international cooperation roadmap. Moscow 2012, 35 s.

Teksti julkaistaan ensimmäisen kerran tällä palstalla 14.1.2014.

Arktisen neuvoston (Arctic Council) www-sivut.