Ilja Repin syntyi Ukrainassa Harkovan kuvernementissä Tšugujevissa (ukr. Tšuguiv) lähellä Venäjän rajaa, ja hän kuoli Suomessa Terijoen Kuokkalassa, vain muutaman kivenheiton päässä Neuvostoliiton rajasta. Näiden vuosien 1844 ja 1930 väliin mahtui laaja ja aikanaan paljon huomiota ja tunnustusta herättännyt kuvataiteilijan työ.
Repinistä on aikanaan kirjoitettu paljon, niin hänen omana aikanaan Venäjällä kuin myöhemmin Neuvostoliitossa. Suomeksi ilmestyi heti sodan jälkeen Tito Collianderin kokoama elämänkerta, ja vuonna 1970 julkaistiin suomeksi Repinin omat lapsuuden- ja nuoruudenmuistelmat.
Muun muassa suomalaisen kuvataiteen realismin kukoistuskauden tarkastelun yhteydessä Repinin työ on edelleen huomion arvoinen. Venäjän kuvataiteen ja laajemminkin kulttuurielämän kehityksessä hän edusti suuntaa, joka etsi aiheensa elävästä elämästä ja sellaisista historiallisista tilanteista, joissa voi nähdä jonkin käännekohdan – joko kuvaannollisessa tai konkreettisessa mielessä.
Suomeen Ilja Repin liittyy monin, tosin varsin heikoin säikein. Hänellä oli suomalaisia taiteilijatuttuja, hän lahjoitti teoksiaan Ateneumille ja hän asui vuodet 1903–1930 Suomessa, siis ikävuotensa 59–86.
Kuokkala (nyk. Repino), jossa on Repinin koti- ja ateljeemuseo, oli ollut taiteilijan kesänviettopaikka jo vuodesta 1899. Hän teki täällä Penaty-nimisessä ("Kotijumalat") huvilassaan joitakin tunnettuja töitään, mutta virein luomiskausi oli jo hiipumassa. Taiteilijaa houkuteltiin muuttamaan Neuvostoliittoon, mutta niin hän kuin hänen kuvataiteilijapoikansa Juri (1877–1954) sekä tyttärensä Vera (1872–1948) ja Nadežda (1874–1931) eivät lähteneet Suomesta. Tatjana-tyttären jälkeläiset asuvat Ranskassa.
Tito Collianderin tekemässä elämänkerrassa on käytetty kriittisesti lähinnä neuvostoajan lähdekirjallisuutta, ja kirja keskittyy pitkälti taiteilijan nuoruus- ja työntäyteisimpiin vuosiin. Taideakatemian koulutus Pietarissa oli hyvin laaja-alaista, ja se näkyy hyvin Repinin töissä. Hän teki taustatutkimusta muun muassa matkustamalla ja etsimällä työnsä tueksi erilaista jollekin ajalle tai paikalle tyypillistä rekvisiittaa.
Colliander muistuttaa, että Repin piirsi paljon, jo koulupojasta lähtien. Sen vuoksi tuntematon mutta ilmeisesti melkoinen osa hänen piirrostuotannostaan, samoin kuin muustakin arkistosta, on eri syistä joutunut tuntemattomille teille. Ehkä se on vielä joskus koottavissa nykyistä paremmin yhteen.
Suomalais-venäläisittäin koottiin Repinin elämää näyttävästi yhteen vuonna 2009 teoksessa Ilja Repin. Penatyssa oli onnemme. Sekä monet valokuvat että taidekuvat antavat ilman tekstiäkin hyvän käsityksen siitä, millainen taiteilija Repin oli. Tekstit ovat pääasiassa vuonna 2006 Lappeenrannassa pidetyn seminaarin alustuksia. Jonkin verran niitä on toimitettu, mutta ei tarpeeksi; esimerkiksi samojen faktojen toistaminen häiritsee lukijaa. Kirjasta löytää kuitenkin kaikki Repinin elämään liittyvät ns. perustiedot.
Monelta osin vuoden 2009 teos on tarpeellista täydennystä Collianderin kirjalle. Esimerkiksi Repinin avopuolison Natalia Nordmannin rooli tulee tässä paremmin esiin. Pariskunnan yhteinen tie jäi kuitenkin lyhyeksi; he tutustuivat 1800-luvun loppuvuosina ja Natalia kuoli ollessaan tuberkuloosin vuoksi hoidossa Sveitsissä vuonna 1914. Nordmannia ei juuri ole Suomessa noteerattu, vaikka hän oli isän puolelta suomalainen ja vaikka hän toimi "tolstoihenkisenä" kirjailijana.
Ilja Repinin kuoleman jälkeen on hänen töitään laajasti esitteleviä näyttelyitä järjestetty muutamien vuosikymmenien välein. Sellaisen aika tulee varmaan jälleen, viimeistään seuraavan sukupolven aikana.
Tito Colliander: Ilja Repin. Ukrainalainen taiteilija. Suom. Lauri Kemiläinen. 2. painos (1. painos 1944). Kustannusosakeyhtiö Tammi 1977, 316 s.
Ilja Repin. Penatyssa oli onnemme. Toim. Olli Immonen. Saimaan ammattikorkeakoulu & Etelä-Karjalan taidemuseo 2009, 160 s.
Teksti julkaistaan ensimmäisen kerran tällä palstalla 20.1.2014.
Natalia Nordmann saksankielisessä Wikipediassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti