Kiihkon riivaamana

Käsittelemättä Fjodor Dostojevskiä (1821–1881) ei voi puhua 1800-luvun venäläisestä kirjallisuudesta. Hänen teoksensa Köyhää väkeä, Rikos ja rangaistus, Peluri, Idiootti, Riivaajat, Karamazovin veljekset ja muutamat muut on käänneetty monille kielille ja yhä uudelleen ne nousevat esiin, kun puhutaan "suurista romaaneista".

Romaanikirjallisuuden omaperäisenä kehittäjänä ja aikansa yhteiskunnallisten ongelmien pohtijana kirjailija olikin persoonallisuus, joka ei hetkessä unohdu.

Mutta millainen Fjodor Mihailovitš oli ihmisenä, mitä hänen tuotantonsa kertoo hänen persoonastaan ja kokemistaan asioista ja toisaalta millaisena hän näki kanssaihmisensä?

Kehitys kumouksellisesta konservatiiviksi liittyi kuolemantuomioon (josta armahdus viime hetkillä) ja pakkotyöhön ja väkivaltaiseen kohteluun Sahalinilla. Omalla tavallaan kirjailija ei alistunut, mutta hän alkoi nähdä asiat toisin. Tuo kaikki koettu yhdessä sairauksien (epilepsia, tuberkuloosi) kanssa oli lyönyt sielun solmuihin, joita hän yritti epätoivoisesti avata muun muassa arkea pakenemalla.

Peluri (Игрок, 1866) on pelikiihkon ja onnettoman rakkauden kuvaus, jonka kulisseina on myös muutamien kansallisuuksien kuten venäläisten, saksalaisten ja puolalaisten arviointi. Tässä teoksessa juutalaiset pääsevät vähällä – heitä varten Dostojevskilla riitti haukkumasanoja muissa yhteyksissä. Sen sijaan kapinalliset puolalaiset (ns. tammikuun kansannousu Venäjää vastaan 1863–1865) pääsevät Pelurissa roiston rooleihin.

Dostojevski kirjoitti Pelurin 45-vuotiaana, mutta alaotsikoksi hän laittoi "Nuoren miehen muistiinmerkintöjä". Teoksessa on paljon omaelämäkerrallista: onneton matka Saksan "pelihelvetteihin" ja rakastuminen ihan oikeastikin Polina-nimiseen naiseen.

Leonid Tsypkinin (1926–1982) Kesä Baden-Badenissa kaivaa esiin sen, mitä on hyvä tietää Pelurin taustoista ja omaelämäkerrallisuudesta. Dostojevskin "humanistinen" selitys on, että ihmiset eivät yritä riistää toisiltaan vain pelipöydässä, vaan ylipäätään kaikkialla elämässä. Mutta kun asiaa katsotaan yksilön kannalta, riistäminen muuttuu helposti kiihkoksi, joka vie tappiosta toiseen aina elämän äärirajoille saakka.

Juuri näin Dostojevskille itselleen kävi, kun hän Pelurin ilmestymistä seuraavana vuonna (1867) toisti matkansa Baden-Badeniin – nyt uuden vaimonsa Annan kanssa. "Hirveä kiihko heittäytyä vaaraan" muuttaa parisuhteen helvetiksi ja kidutukseksi, josta hän ei tahdo päästä irti millään.

Uusi matka ei sisällä edes muodon vuoksi kirjallista työtä, edellisenä vuonna oli sentään ollut keskusteluja kirjailija Ivan Turgenevin kanssa. Nyt elämä alkoi nopeasti muistuttaa unetonta painajaisyötä, jonka oleellisin sisältö oli 1457 askeleen mittainen kävely asunnolta ruletin ääreen ja tarpeen mukaan poikkeaminen panttilainaamossa. Rahojen loputtua mies panttaa oman vihkisormuksensa, sitten Annan kultaiset korvakorut ja rintaneulan – aviomiehen häälahjat!

Häviön jälkeen kirjailija vie kaniin pariskunnan vaatteita, lopulta pelissä on Annan vihkisormus. Niin henkinen kuin fyysinen sairaustila pahenee, ja ainoastaan Anna kykenee ansaitsemaan jotakin käännöksillään ranskasta venäjäksi. Aviomiehen ja yhdessäolon pelastaa ikään kuin viimeisenä oljenkortena pakeneminen Sveitsiin.

Näin he olivat pelastuneet. Uhkapelin paholainen oli karistettu kannoilta, mutta muut pirut odottivat Pietarissa. Dostojevski itse olisi voinut kirjoittaa tämän jälkeen uudenlaisen romaanin nimeltään Peluri. Leonid Tsypkin, joka teki kirjaansa varten paljon tutkimustyötä, kuvaa kesää Baden-Badenissa kujanjuoksuna, jonka kohtalokas määränpää jo häämötti. Tosin sitä ennen kirjailija sai aikaan vielä muutaman teoksen.

Dostojevskin tapa arvottaa ihmisiä kansallisuuden perusteella on herättänyt pohdintaa varsinkin viime vuosikymmeninä. Tsypkin, jonka teos ei ilmestynyt Neuvostoliitossa vaan vasta Venäjällä 1999, pohti Dostojevskin kielteistä suhtautumista juutalaisiin löytämättä kuitenkaan varsinaisia vastauksia.

Juutalaiset, yhtenä heistä Leonid Tsypkin, ovat puolestaan kuitanneet "jutkuttelut" niin, että huomattava osa kirjailijan merkittävistä tutkijoista ja hänen merkitystään korostavista on ollut – juutalaisia.

Fjodor Dostojevski: Peluri. Nuoren miehen muistiinmerkintöjä. Suom. Olli Kuukasjärvi. Otava 2009, 207 s.
Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa. Johdanto Susan Sontag. Suom. Marja-Leena Jaakkola (ja Vappu Orlov). Tammi 2003, 230 s. Ilmestyi alun perin New Yorkissa Novaja Gazetassa (ven.) vuonna 1982.

Teksti julkaistiin ensimmäisen kerran tällä palstalla 20.1.2014.

Leonid Tsypkin englanninkielisessä Wikipediassa.