keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Varasto ja pihan kaunistus

Perinteisellä kirvesmiestaidolla tehty hirsirakennus uhmaa aikaa vuosisatoja, jos katto ja alapohjan tuuletus ovat kunnossa. Lisäksi vaaditaan, että puskat ja puut pidetään etäällä rakennuksesta ja että sen kuntoa seurataan.

Tähän tapaan annetaan lähinnä Pohjois-Satakunnan aittaperinnettä kartoittavassa kirjassa ohjeita nyky- ja tuleville polville. Oikein toimien on mahdollista säilyttää sitä, mikä on jopa yli sata vuotta sitten taiten rakennettu.

Maaseudun talous- ja varastorakennusten säilyttäminen on yksi ulottuvuus tässä Raija Collanderin toimittamassa kirjassa, joka oivalla tavalla niin kuvin kuin sanoin dokumentoi myös kadonnutta asuinympäristöä. Monessa pihassa aitta on edelleen olemassa, mutta monen aitan omistaja ei tiedä rakennuksen varhaista historiaa.

Talo ei ole talo ilman aittapolulla kulkevaa ahkeraa emäntää eikä ilman aitassa öiseen aikaan kuhertelevia. Aittojen historiaan kuuluu paljon kylien ja niiden asukkaiden historiaa. Monikin meistä varsinkin helmi-toukokuussa syntyneistä on saattanut saada alkunsa juuri aitassa.

Teos on esimerkki siitä, että julkaisemiseen ei kannata lähteä suinpäin vaan aineistoa tarpeeksi keräten ja teoksen kokonaisuutta perusteellisesti miettien. Sillä tavalla on saatu kokoon mainio ja perusteellinen katsaus. Kirja ei kerro ainoastaan aitoista, vaan myös elämästä ja asuinympäristöstä laajemmin.

Eija Hesson kirjoittama osuus rakennusten säilyttämisestä ja kunnostuksesta sopii neuvoksi kaikkien vanhojen hirsirakennusten omistajille. Varoittavat sanat on syytä sanoa esimerkiksi siitä, miten jotkut aitat on sovitettu uuteen pihapiiriin poistamalla kivijalka ja tekemällä sen sijaan matala betoniperusta. Tämä voi olla vanhalle rakennukselle kuolemantuomio. Ennen korjaustöitä on syytä tutkia rakennus tarkkaan. Suin päin korjaaminen voi johtaa tahattomaan tuhoamiseen.

Kustantaja Pentti Vuorenpää muistutti kirjan julkistamistilaisuudessa, että aitat ovat viimeisiä näkyviä merkkejä menneestä maatalousyhteisöstä. Monet riihet ovat kadonneet, mutta aitoissa elää esivanhempien henki.

Aitat. Toimittanut Raija Collander. Tekstit myös Sirkka-Liisa Hakala ja Eija Hesso. Kustantaja Messon, Kankaanpää ilman painovuotta ja painopaikkaa.


Teksti on julkaistu aikaisemmin Satakunnan Työssä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti