keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Väkeä verstaalta

Ihmisiä ennen suurta saneerausta ja sen jälkeen? Jokaisen päivistä löytyy monenlaista, ja saneerauksien kautta me kuljemme tavalla tai toisella läpi tämän elämän. Tamperelaisen Heikki Halosen eläkepäivinään työstämät tarinat tahtovat lähinnä sanoa, että ei pelkästään työelämässä tapahtuva vaikuta meihin, vaan hyvin paljon myös omat lähtökohtamme ja valintamme.

Kukaan ei ole kirjassa yksi yhteen todellisten ihmisten kanssa, muistuttaa Halonen esipuheessa. Mutta kaikki nämä tarinat ovat oikeita eikä mikään ole epäuskottavaa. Sekin on meille ominaista, että toisen näkevät omien valintojen johtaneen elämää, toiset taas korostavat ulkopuolisia tekijöitä.

Totuus löytyy varmasti kummaltakin puolelta, sisältä ja ulkoa. "Menin ja tulin niin kuin halusin", kertoo Mara. "Ja tuon henkilöstöjohtajan, joka äsken niin itsevarmana ilmoitti meille, että satakahdeksankymmentä meistä tullaan irtisanomaan – niin sen – sen minä olisin voinut  t a p p a a !" uhoaa Pave.

Ja mikä on lopputulos? Monissa tapauksissa jotain tällaista: ".. nyt kuuluin niinsanottuun palliatiiviseen ryhmään. Potilaisiin, joilta vain pyritään lievittämään oireita ja parantamaan jäljellä olevan elämän laatua."

Edelliset lainaukset antavat hieman liian masentavan kuvan kokonaisuudesta, sillä kyllä työhön ilojakin liittyy ja elämästä saa revityksi irti monenlaista. Mutta kun omaa historiaa katsoo taaksepäin tilanteessa, jossa edessä on joko umpikuja tai luopuminen, silloin tietenkin juuri ikävät asiat tykkäävät risteillä mielessä.

Halosen teksti on, niin kuin kirjoittaja itsekin sanoo, kiitollisuudenvelassa Lee Mastersin Spoon River -antologialle, ja siitä jää todellinen elämän maku. Ei Halonen  turhaan työssä ollessaan kirjoitellut muistiinpanoja tuntilappujen yms. taakse. Aineisto on jalostunut kertomukseksi, josta meistä jokainen löytää myös jonkin verran omaa itseään.

Heikki Halonen: Verstasantologia eli ihmisiä ennen suurta saneerausta. Henkilökuvia työpaikoilta. Pilot-kustannus Oy, 2006. 105 s.


Teksti on julkaistu aikaisemmin Satakunnan Työssä vuonna 2006.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti