Lukeminen ja pohtiminen kuuluvat nekin arkeen, mutta varsinkin siihen kuuluu somettaminen, esimerkiksi facettaminen.
Tyrvääläisen, tai sastamalalaisen, miten vain haluatte, Marko Vesterbackan kirjallinen ura on aikaisemmin kulkenut hieman toisenlaisia latuja. Julkaistessaan 15 kuukauden some-päiväkirjansa hän avaa muillekin kuin Facebook-kavereilleen sellaisen ryöpyn, että kannattaa olla jo etukäteen varovainen. Pystyin lukemaan vain monessa erässä tämän yli 470-sivuisen järkäleen, joten kehotan ottamaan kirjanmerkin esiin jo alkusivuilla.
Vesterbacka kyllä kirjoittaa mielenkiintoisista asioista ja mielenkiintoisesti. Määrää on vain niin määrättömästi. 12 kuukautta olisi riittänyt! Pyrkimys olla kaikkitietävä kestää juuri ja juuri kalkkiviivoille saakka. Toisaalta tämä on hyvä esimerkki siitä, miten nykyajan ensyklopedisti, tietosanakirjan tekijä siis, pystyy hallitsemaan niin monta asiaa niinkin suvereenisti – ja vielä sopivin välein huvittamaan lukijaa.
Siinä kirjoittaja on oikeassa, ja hän näyttää esimerkkiä, että Facebookissa tulisi kirjoittaa joskus myös perusteellisesti. Hätäisesti näpätyt selfiet ja muutaman sanan tokaisut ovat niin suuri osa tästä viestinnästä, että jääkö niistä todellakaan mitään mieleen.
Hieman snobismia, siis keikarimaisuutta, on siinä, miten Vesterbacka tarttuu melkein joka syöttiin. Tietenkin mediassa on paljon kommentointia vaativia päättömyyksiä, mutta valikoivampi ote ja perusteellisempi pohdinta antaisivat lujemman potkun erilaisten oikeiden keikarien takamuksiin.
Politiikastakin kirjoittajalla on sanottavaa. Maaliskuun 2016 kokoomusuutisten keskellä kannattaa huomata, miten analysoidaan Aleksander Stubbia. Vesterbackalle Stubb ei ole arvoliberaali vaan nurkkaliberaali; narsismiinkin hän vihjaa. Nyt luen nämä kommentit oikeaan osuneena ennustuksena siitä, että Stubbin vene ajaa karille.
Näin mahdottoman monien asioiden käsittelyssä uhkaa pinnallisuus, juuri se mistä kirjoittaja somessa liikkuvia ja mediaa kritisoi. Itse opin loppua kohti tarttumaan tässä oravanpyörämäisessä menossa niihin täkyihin, jotka mielestäni vaativat jatkoajattelua. Esimerkiksi siihen, miten kirjoittaja J. W. von Goethea lainaten korostaa, että jos emme osaa tehdä tiliä ihmiskunnan 3000 viime vuodesta elämme vain kädestä suuhun. Tähän tekee mieli lisätä, että jospa muistaisimme edes 1900-luvun kauheudet, niin emme pukeutuisi Soldiers of Odinin takkiin ja kävisi esittelemässä ajatuspiirimme ahtautta julkisilla paikoilla.
Tyrvääläisyydellä on ennenkin ollut merkitystä suomalaiselle kirjalliselle kulttuurille. Marko Vesterbackan kustannustoiminta, ja myös tämä puolitiiliskivi, vievät ajatuksia eteenpäin. Someaikana tarvitsemme nimittäin myös kirjoja, jotta päivityksemme tulevat paremmin ymmärretyiksi – meille itsellemme.
Marko Vesterbacka: Minuhe tyrvääläinen. Viisitoista kuukautta havaintopäiväkirjaa 2013–2015 jKr. Warelia 2015, 476 s.
Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 18.3.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti