Ihme, että sängyistä ei ole enemmän kirjoitettu. Useimmat meistä olemme saaneet alkumme sängyssä, nukumme sellaisessa melkein kolmasosan elämästämme ja monet kuolla kupsahdammekin sänkyyn. Ei siis mikään turha asia: ilman pöytää voi tulla toimeen, mutta ei ilman sänkyä. Vain ruumisarkku on meille yhtä välttämätön (ja pakollinen) huonekalu.
Tämän teoksen perinpohjaisuus sekä teksteissä että monista eri lähteistä löydettyjen kuvien paljoudessa antaa paljon mutta myös hieman pyörryttää. Varsinkin piirrosten määrä panee kysymään, kenelle kirja oikein on tehty. Asiantuntijoille tietenkin, ja vanhojen tavaroiden keräilijöille ja kauppiaille. Tosin sänkyjen keräilijöitä taitaa olla harvassa, tilaahan ne vievät.
Esipuhe alkaa niin tekotieteellisesti, että jos kirjaa alkaa tosissaan lukea ihmettelee varmasti: "paradigma", "relevanssi", "atomistinen", "kompleksi", "monografia", "artefakti". Ei voi kuin antaa miinuksen siitä, että jo ensimmäisillä riveillä joutuu turvautumaan sivistyssanakirjaan. Tekijät eivät ole miettineet kohderyhmäänsä ihan niin kuin asiaan kuuluu.
Mutta älkäämme antako sanojen hämätä. Kuvia on paljon, niin valokuvia kuin piirroksia. Sängyn historiaahan tässä kuvataan, vaikka tämä juoni tahtoo hieman hukkua edellä mainittuun kuvien paljouteen.
Sänky ei ole ihan kaikki kaikessa. Suomessa on maattu lattiallakin, penkillä ja erilaisilla "lavoilla". Tämäkin kirjassa mainitaan, mutta ei tätini miehen keksintöä 1950-luvun Kauvatsalta: lapset nukkuivat kesällä avovintillä niin, että köysistä riippui ja keinui – käytöstä poistettuja ovia.
Leena Sammallahti – Marja-Liisa Lehto: Suomalainen sänky. Kansanomaisten vuodekalusteiden historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. 227 s.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Satakunnan Työssä vuonna 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti