Joskus tulee kirjaa lukiessa noin keskivaiheilla tunne, että ennen aloitusta olisi pitänyt lukea opas siitä, miten tätä kirjaa tulee lukea.
Kun aihe on vakava ja yritetään neuvoa ihmisiä tilanteissa, joissa parhaatkaan neuvot eivät monesti toimi, kirjalla voi olla suuri merkitys. Kirjaa on usein helpompi lähestyä kuin parasta ystävää, eikä kaikilla ole kaveria jonka kanssa voi pohtia vaikeita tilanteita.
Tämän vuoksi rima on parisuhdeoppaiden kohdalla asetettava korkealle. Alan teoksia on kyllä paljon: on sekä käännettyjä että suomalaisittain tehtyjä elämänoppaita, ja mukaan mahtuu monenlaista.
Jenni Laineen käytännönläheisenä markkinoitu avioero-opas herättää jo nimellään tietynlaiset odotukset. Nimi Kohti uutta onnea lupaa enemmän kuin mikään kirja koskaan pystyy antamaan. Käytännönläheisyys taas – niin, mitenkäs se onni arjessa syntyykään?
Teoksen kustantaja tunnetaan elämänoppaiden julkaisijana. Ehkä kirjoittajalle on annettu ns. hyvä neuvo: pitää sanoa kaikki, mikä aiheeseen liittyy. Valitettavasti tähän ansaan on menty. Näin on syntynyt sekava kooste kaikesta mikä ns. näyttää kuuluvan asiaan. Liian vähän näkyy kirjoittajan omaa kokemusta tai havaintoja, sen sijaan guruja lainataan sujuvasti.
Mutta aloitetaan loppupuolelta, positiivisesta. Käytännön neuvot laki-, raha-, asunto- ym. asioista ovat käypää kansalaistietoa kenelle tahansa. Näissä asioissa kirjoittaja on asiantuntija ja etenee ilman lainattuja kainalosauvoja. Eroprosessin keskellä olevalle näistä ohjeista ei ole lohduksi, mutta ne voivat saada miettimään muutakin kuin omaa surkeutta: nimittäin tulevaisuutta siitä näkökulmasta, millaisille kivijaloille se voi fyysisesti rakentua.
Edellisen jälkeen on pakko palata siihen, että kirjan alkupuoli vaikuttaa kummalliselta kokoelmalta pohdintoja ja lainauksia. Kaikki ei sovi aiheeseen eikä monikaan asia ole sellaisessa loogisessa järjestyksessä, joka herättäisi pohdintoja. Teksti kertoo kirjoittajan tarpeesta löytää viisasta sanottavaa ja "vähältä piti" -karilleajoista, kun sanottavaa ei juurikaan ole löytynyt.
Olisi ollut parempi ratkaisu ottaa lähtökohdaksi arkinen elämä, elämäntilanteiden punninta vailla viisauteen pyrkimistä eli keskittyä "pikkuasioiden" käsittelyyn. Tätäkin näkökulmaa kirjassa on, mutta käsittelyjärjestys vie siltä terää.
Sivulla 46 säpsähdän, kun otsikon "Seksiongelmat" alla käsitellään erektiohäiriöitä ja ennenaikaista siemensyöksyä. Viimeistään tässä kohdin tekee mieli huutaa, että olisi parempi jos tällainen opas koottaisiin eri aloja tuntevien artikkeleista. Kun juristi (?) alkaa pohtia impotenssia, se ei ainakaan tässä tapauksessa tunnu kovin vakuuttavalta.
Vakavammin puhuen se, mitä teos kertoo seksuaalisuudesta, on varsin vastuutonta ajatellen lukijoita, jotka ovat tulossa aikuis- ja naimaikään. Keskittyminen oireisiin eikä syihin on virhe, joka tehdään luvattoman usein.
Asioiden kerrontajärjestyksen muutoksilla ja pienellä karsimisella tästä oppaasta saisi tyydyttävän kelvollisen. Nyt vaaditaan lukijan omaa elämänkokemusta ja kriittistä silmää, jotta lukemiseen käytetty aika ei mene hukkaan.
Jenni Laine: Kohti uutta onnea. Käytännöllinen avioero-opas. Basam Books 2014, 129 s.
Teksti julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 18.3.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti