Pakkohan tästä on puhua... (A.-L. Tarvainen)

Yksi mielen sairauden merkkejä on ulkopuolisen mielestä täysin merkityksettömien, tekstiä pakenevien muistiinpanojen tekeminen päivästä ja viikosta toiseen.

Esikoiskirjansa julkaissut Anna-Liisa Tarvainen kertoo tällaisesta käytöksestä kaiken sen muun ohella, mitä hän kertomuksessaan lähisukulaisensa asioista paljastaa. Nuoren, juuri armeijasta päässeen miehen sairastuminen skitsofreniaan on sisarelle aluksi shokki, jota kuitenkin vuosikymmenien ja kokemuksen antama tieto ja voima auttaa arvioimaan. Näin syntyy yleisempikin kokonaiskuva siitä, mitä mielen sairastuminen on ja mitä se potilaalle ja hänen läheisilleen merkitsee.

Tarvainen siis puhuu siitä, mistä ei tavallisesti puhuta, mutta mitä kuitenkin ongelmien kohdatessa ajatellaan. Häpeä ja vaikeneminen olivat vallalla vahvasti myös silloin, kun sairaat suljettiin tiukasti laitoksiin ja kun suvunkaan kesken ongelmiin joutuneen asioista liikoja puhuttu.

Vaan ovatko asiat nytkään kovin paljon toisin? Avohoidon merkittävä lisääminen toki merkitsi, että potilaat ovat enemmän keskellämme kuin vielä 1980-luvulla. Mutta merkitseekö se mielenterveysongelmien ymmärtämisen lisääntymistä? Vaikea sanoa. Mutta juuri tällaiset hyvin henkilökohtaiset kuvaukset asioiden kulusta auttavat näkemään, että elää ja kärsiä voi monella tavalla. Voimme myös pohtia, mitä me lopulta tiedämme siitä, mitä sairaaksi kokemamme ihmisen mielessä oikeasti liikkuu.

Tumma elämä on sitä, että siinä on hyvin paljon epäselvää. On vaikea hahmottaa suuntaa ja suunnitella tulevaa. Mutta Tarvainen on kirjoittanut omat kokemuksensa niin, että syntyy jonkinlainen käsitys vaikeuksien luonteesta.

Teoksen rakenne, tapahtumien kuvausta täydentävät pohdinnat sekä mielenterveyteen liittyvät "asiantuntijapuheet" luovat kokonaisuuden, jonka kautta lukija voi eläytyä ja tuntea myötätuntoa. Elämällä on arvoa. Vaikka toivosta ei aina voi puhua, hyviäkin hetkiä on. Tai jos niitä ei ole, kaikkeen tottuu, sairauteenkin. Tekijä toivoo pystyvänsä antamaan  merkitystä tummaankin elämään.

Omakustanteeksi teos on harvinaisen viimeistelty, vaikka pilkun paikkoja voi aina osoitella. 30 vuoden aika yrittäjänä ja sairaan läheisen tukihenkilönä ovat antaneet kirjoittajalle mahdollisuuden kypsyttää kaiken sanottavansa.

Anna-Liisa Tarvainen: Tumma elämä. Tekijän kustantama, ilman painovuotta [2012], 134 s.

Teksti julkaistaan ensi kertaa tässä 1.1.2013.
Teksti on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 8.2.2013.