Miten ymmärtää, mitä he puhuvat?

Latvialaista kirjallisuutta on suomennettu niin vähän kuin yhteen kouraan mahtuu, ei yhtään enempää. Niinpä tutustuminen maan nykykirjallisuuteen ei oikein onnistu kuin mutkien kautta – ilman latvian taitoa, jota vain harvalla on.

Ennen matkaani Riikaan olin lukenut Vladimirs Kaijaksin (1930–2013) novellin Mykkä englanninkielisenä. Syyllisyyden ongelmaa käsittelevä tarina, jossa ihminen joutuu yllättäen tekemään tiliä lapsuudenaikaisesta käyttäytymisestään.

Näin vähän kirjailijasta tiesin kun hänet tapasin.

Kaijaks on kirjoittanut sota-ajasta ja nykypäivästä. Anna Žīgure oli lahjoittanut minulle kaksi Kaijaksin kirjaa – käännöksiä venäjästä. Kun sitten keskustelin Kaijaksin ja hänen kirjailijapuolisonsa Māra Svīren (oikea sukunimi Kaijaka; s. 1936) kanssa heidän yhteisessä työhuoneessaan kahvikupin ääressä, puhuimme myös näistä kahdesta kirjasta. Mutta kun puhuin Vladimirsin kanssa huonoa venäjää ja Māran kanssa huonoa englantia niin ajattelin, että vasta kirjojen kautta voisin päästä lähemmäs itse asiaa, Kaijaksin ajatusmaailmaa.

Olisi löydettävä oikotie Latvian kirjallisuuteen. Mutta voiko sellaista olla? Voi tai ei, Itämeren rannoilla asuvien ihmisten kanssakäymisen ja toistensa tuntemisen tulisi olla nykyistä paremmin järjestetty. Mutta tällä hetkellä ei löydy aktiivista kääntäjää, löytyneekö aktiivista kustantajaakaan.

Suomesta latviaksi kääntäviä kyllä on: ennen muuta Anna Žīgure, joka viimeksi on tehnyt työtä muun muassa Maiju Lassilan Viisaan neitsyen parissa.

Kaijaksit kuljettivat minua pitkin ja poikin Riian uusimpia asuinalueita. Suuria kerrostaloja ja uusia tekeillä. Mutta myös kouluja, kulttuuritaloja ja kauppoja kerrostaloalueiden sydämessä. Kaikki siis hyvin? No, kerrotalorakentaminen on kerrostalorakentamista, niin kapitalismissa kuin sosialismissa.

En tiedä, mitä kaikkea Vladimirs Kaijaks ajatteli, kun hän Žigulin (Suomessa: Lada) ohjaimissa kieputti minua pitkin uutta Riikaa. En tiedä, ajatteliko hän tätä kaupunkiaan ja sen asukkaita niinkuin eestiläinen Mati Unt, joka teki kirjan Tallinnan Mustamäen asukkaista. Varmaan hän ajatteli lyhyesti sanottuna elämää, ihmisiä, ongelmia.

Ongelmamme on löytää tie noihin ajatuksiin ja tuohon kirjallisuuteen, seurata tarkemmin mitä Itämeren muilla rannoilla tapahtuu.

PS. Lyhyt kuvaus siitä, mitä välineitä on otettava käyttöön, kun muutama Itämeren eri rannoilta kotoisin oleva ihminen nauttii aamiaista tallinnalaisen hotellin ravintolassa. Läsnä: virolainen kirjailija ja näyttelijä; latvialainen kirjailijaliiton sihteeri ja autonkuljettaja ja suomalainen toimittaja. Kielet (jotka olivat tarpeen, jotta kaikki haluttu saatiin selvitetyksi): viro, latvia, venäjä, englanti, saksa ja suomi.

Kirjoitus on julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 29.1.1981. Muokattu ja täydennetty mm. henkilötietojen osalta.

Vladimirs Kaijaks (saksaksi)

Māra Svīre (latviaksi)

Vladimirs Kaijaks ja Māra Svīre, joulukuu 1980 (kuva: Aimo Ruusunen).