Hyvin toimitettu usean kirjailijan novellikokoelma antaa lukijalle kaunokirjallisen nautinnon lisäksi muutakin. Samalla lukemisella voi saada monipuolisen kuvan jonkin aikakauden ja maan kirjallisuudesta.
Latvialaisen novellitaiteen kokoelma on tällainen teos. Maan kirjallisuutta tunnetaan Suomessa niin vähän, että tällaisia esittelyjä tarvitaan.
Mukana on tekstejä 11 kirjailijalta vuosisadan vaihteesta 1970-luvulle. Kun kirjailijat on lisäksi esitelty ja Latvian kirjailijaliitossa työskentelevä Anna Žīgure johdattaa lukijan latvialaiseen kulttuuriin ja varhaisiin latvialais-suomalaisiin kulttuurisuhteisiin, on saatu aikaan myös tietokirja.
Latvian klassikoista Rūdolfs Blaumanis tuli Suomessa jonkin verran tutummaksi, kun Porin Teatteri viime vuonna esitti hänen näytelmäänsä Indranin perhe. Nyt julkaistu novelli Raudupen emäntä sijoittuu sekin maalaisympäristöön. Se ja joukko muita novelleja julkaistiin jo 1920-luvulla ilmestyneessä suomennoskokoelmassa.
Vuonna 1908 (Suomessa Punkaharjulla) kuolleesta Blaumanisista on niin ajallisesti kuin tyylillisesti pitkä matka esimerkiksi Alberts Belsiin, vuonna 1938 syntyneeseen monipuoliseen nykyelämän kuvaajaan. Yhteistä heille on se, että muiden latvialaisten kirjailijoiden tekstiä ei Suomessa ole aiemmin julkaistu.
Blaumanisin novellikokoelma lienee suurimpien kirjastojen varastoissa, ja hyllyltä löytynee vuonna 1976 suomeksi julkaistu Belsin romaani Häkki. Se on symbolinen kertomus yksilön ja yhteisön suhtaista. Uudessa kokoelmassa julkaistu kertomus Sukellusveneen kapteeni on mielenkiintoinen kuvaus pelon vaikutuksista poikkeustilanteessa.
Muista kokoelman kirjailijoista on syytä mainita nykyajan naisen kuvaaja Regīna Ezera ja "kireän" juonen taituri, dekkareitakin tehnyt Vladimirs Kaijaks. Tässä kokoelmassa Ezeralta julkaistu Koti-ikävä liikkuu epätavallisessa ympäristössä ja sen päähenkilö on kotiaan kohti kulkeva koira. Loppuratkaisu tekee tästä muutoin londonmaisesta tarinasta yllättävän, tuo siihen uuden ulottuvuuden.
Jokunen vuosi sitten ihailin Vladimirs Kaijaksin valtaisaa vanhaa kirjoituspöytää ja suurta avainkokoelmaa eteisen seinällä. Ne kuvaavat hyvin hänen luonteenlaatuaan kirjailijana, ja siihen sopivat hyvin myös piippu ja myhäilevä ilme. Kaijaks on hyväntahtoisesti mutta määrätietoisesti etenevä kertoja, joka usein vie lukijan pelon, syyllisyyden ja rikosten maailmaan. Hän kuvaa esimerkiksi syrjäänvetäytyjää, jonka on tapahtumien pakosta kuitenkin toimittava. Pelon seurauksena voi olla myös rikos. Tässä kokoelmassa novelli Mykkä luo tiivistä tunnelmaa paikalleen juuttuneen virkamiehen elämästä.
Esittelysanoissaan Anna Žīgure puhuu kauniisti kädenojennuksesta. Ystävät Itämeren toiselta rannalta ojentavat kätensä, jossa on heidän ajatuksistaan kertova kirja. Sen ottaa vastaan mielihyvin ja onnittelee tekijöitä ja kustantajaa hyvästä työstä.
Viime aikoina on Neuvostokirjallisuutta-sarjaa moitittu itsestäänselvyyksien kirjastoksi. Kuitenkin tässäkin tapauksessa suomalaisen lukija voi tutustua johonkin sellaiseen, mistä ennen on ollut vain aavistus.
Koti-ikävä ja muita latvialaisia novelleja. Toimittanut ja (venäjän kielestä) suomentanut Ulla-Liisa Heino. Esittely Anna Žīgure. Weilin & Göös 1985, 254 s.
Kirjoitus julkaistiin ensi kerran Satakunnan Työssä 11.7.1985 Blaumanisin ja Kaijaksin henkilökuvien kera.
Rūdolfs Blaumanis.
Rūdolfs Blaumanis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti