Ilon saarella, surun laaksossa

Lyriikka on tunnelmarunoutta, ja sitä ennen muuta on latvialaisen Pēteris Zirnītisin (1944–2001) tuotanto – ainakin tämän venäjäksi käännetyn valikoiman perusteella. Tunnelmia, jotka syntyvät ihmismielessä elettäessä tässä maailmassa tällä hetkellä.

Mutta miksi me täällä olemme?

"Tulimme tähän maailmaan ilon saarelta ja surun laaksosta, jotta jokainen voisi kärsiä oman onnensa ja haudata surunsa aallon kera meren rantaan. Tulimme tähän maailmaan, jotta näkisimme miten haikara seisoo katolla, jotta Kainin käsi ei nousisi eikä Abelia kolmasti surmattaisi."

Tämä suorasanainen käännökseni ei tietenkään ole runoutta, mutta kertoo keskeisen ajatuksen eräästä Zirnitisin runosta. Sympaattinen, puolison Anita Jansone-Zirnīten kuvittama venäjänkielinen kokoelma on ilmeisesti tekijän itsensä kääntämä.

Runoilijan ihminen on usein syyllinen johonkin pahaan, hänen on ajateltava että ihminen ylipäätään on tehnyt maailmassa paljon pahaa. Mutta tällä ihmisellä on myös tunteet ja oikeus tuntea, että ihmiset ovat läheisiä toisilleen. Ihmistä ympäröi luonto, mutta myös hänen kaltaistensa olentojen rakentama yhteiskunta.

Ihmisen on jäätävä tänne, halusi tai ei. Hänen on ratkaistava omat ongelmansa, vaikka kaupunki hikoilee ja peittyy noella. Kuka muu kuin ihminen rakentaisi hiessä ja liassa, kuka muu kulkisi vihellellen lintujen kera metsässä, kuka muu voisi levätä joen rannalla ja haaveilla?

– Runoilijan täytyy etsiä kaikesta tarkoitusta, huomata se kaikessa tulevaisuutemme, onnemme ja elämän jatkumisen vuoksi. Juuri tässä on Zirnītisin tuotannon lähde ja "juuri", kirjoittaa Leon Briedis kirjan esipuheessa.

Pēteris Zirnītis oli "keskipolven" runoilijoita, hän aloitti 60-luvulla. Hän työskenteli myös mm. kirjailijaliitossa sihteerinä, jonka toimenkuvaan kuuluivat runous ja runoilijoiden toimeentulo- ym. asiat. Myöhemmin hän perusti kustantamon.

Pēteris Zirnītis: Sentjabrskaja lirika [Syyskuista lyriikkaa]. Liesma 1981, 76 s.

Kirjoitus on julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 6.3.1982. Täydennetty mm. henkilötiedoilla.

Pēteris Zirnītisin tuotannosta on julkaistu latviaksi:

"...laineri paceļas gaisā". Liesma, 1969.

"Noktirne un gaiļa dziesma": dzeja 1969-1973. Liesma, 1975.

"Redzējumi": dzeja 1974-1977. Liesma, 1979.

"Laika ziņas". Liesma, 1983.

"Liecinieks uz sliekšņa": dzejoļi 1982-1987. Liesma, 1990.

"Vēl vizuļo". Rīga: Teātra anekdotes, 1994.

"Aizliegtais psalms": dažādu laiku dzeja. Nordik, 1999.

"Bez komentāriem": dzeja 1990-2001. Mansards, 2014.

Yhdessä Anita Jansone-Zirnīten kanssa:
"Bilžu grāmata par manu draugu Ķūķi, viņa draugiem un dažādiem piedzīvojumiem". Liesma, 1983.

"Ķūķis staigā kājām". Mansards, 2012.

"Ķūķis iet gar jūru". Mansards, 2013.

"Ķūķis stāsta". Mansards, 2014.