Kertomus kirjoittamattomasta historiikista

Eräänä syksynä Porin kaupungintalolla kehiteltiin ajatusta teoksesta, joka kokoaisi tietoa kaupungin ja Latvian pääkaupungin Riian ystävyyssuhteiden vaiheista. Ajatus syntyi, kun huomattiin suhteiden täyttävän 50 vuotta vuonna 2015.

Näin pitkän suhteen dokumentointi olisi varsin ainutlaatuista. Jotakin vastaavaa on tehty vain kun Vaasa ja Pärnu julkaisivat oman teoksensa vuonna 2006. Tämän kirjan tapaan Porissakin oli ajatuksena, että kyse on yhteistyöstä: kirjaa tehtäisiin niin Suomessa kuin Latviassa. Tästä sovittiinkin alustavasti Riian kaupungin johdon kanssa.

Kirjan aikaansaamista valmisteltiin noin kaksi vuotta. Olin antanut suostumuksen teoksen toimittamiseen, ja siksi seurasin valmistelutyötä niin tiiviisti kuin kaupunkiorganisaation ulkopuolisena pystyin ja kehtasin. Palkkatuloa ei tästä syntynyt. Joitakin kuluja maksettiin, mutta niistäkin maksaja tinkasi epäurheilijamaisella tavalla.

Minua hämmästytti kolme asiaa, joista yksi kirkastui vasta kun suunnitelmasta jo oli luovuttu. Ensimmäinen seikka: kaupunginjohtaja halusi monissa eri käänteissä varmistua siitä, että olen käytettävissä tähän työhön, mutta mitään sopimusta ei silti tarjottu. Toinen erikoisuus oli omituinen vastuiden pompottelu kaupungin organisaatiossa. Kolmas seikka paljastui vuodenvaihteessa 2012–2013: pitkän valmistelun aikana oli laskettu vain yhden rahoitusmallin varaan. Kun se ei toteutunut, työ keskeytyi. Toisenlaisella omalla budjetoinnillaan kaupunki olisi kyennyt asian hoitamaan.

Tiivistäen: kaupungin organisaatiossa valmisteluaika käytettiin lähinnä asiasta puhumiseen ja erilaiseen huopaamiseen. Eräät henkilöt kyllä tekivät asiantuntevasti ja konkreettisesti jotakin. Lopulta päädyttiin, kaupungin johdon salamyhkäisellä päätöksellä, hankkeesta luopumiseen ainakin muodollisena syynä se, että rahoitus ei järjestynyt. Edes loppumetreillä ei vaivauduttu selvittämään, löytyisikö jokin muu ratkaisumalli.

Työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, olen nimittäin arkistoinut kaiken. Laadin esiselvityksen, tein yhden syvähaastattelun ja luetteloin ystävyyskaupunkisuhteista julkaistuja lehtijuttuja ja arkistoaineistoa. Tein luettelon omista Latvia-muistiinpanoistani (lähes 50 yksikköä) vuodesta 1975 aina 2000-luvun alkuun. Uusia muistiinpanoja kertyi noin 200 sivua. Kaikkiaan kävin läpi aineiston, joka mapitettuna on yli tuhat sivua. Ehkä jollekin joskus on tästä kaikesta hyötyä.

Haastatteluja oli tarkoitus tehdä enemmänkin. Monien jahkailujen ja aikataulumuutosten jälkeen kutsuttiin koolle tapaaminen, johon olisi tullut kymmenkunta ystävyyskaupunkisuhteissa eri vuosikymmeninä mukana ollutta entistä ja silloista porilaista. Aikomuksena oli keskustella mm. siitä, keitä ja mistä asioista voidaan haastatella. Tapaaminen oli tarkoitus järjestää elokuussa 2012. Sen peruuttaminen tapahtui kaupunginjohtajan määräyksestä (asiaa hoitavien kanssa neuvottelematta) varsin dramaattisesti.

Hankkeen asialliselle valmistelulle soitettiin näin kuolinkelloja – jo ennen kuin rahoituspäätöksestä oli tietoa.

Toivon, että tällainen teos tai jotakin vastaavaa tehdään – vielä joskus.

Tätä juttua ei seuraa bibliografisia tietoja. Teosta ei ole tehty eikä painettu.