Veikko Tuomen elämä

Kiukaisten poika, mutta koko kansan tuntema tangolaulaja. Voimme sanoa, että Laulaja isolla ällällä, ja hän on ansainnut tämän kirjan. Elämänkerta Veikko Tuomesta ilmestyi 73 vuotta hänen syntymänsä ja lähes 14 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Siihen mennessä Tuomesta ei ole kirjoitettu mitään näin perusteellista ja asiantuntevaa. Juuri perusteellisuus on Tapio Niemen työmetodi, ihan pikkutarkkuuteenkin saakka. Ainoa mikä hämmästyttää on kirjan mediassa saama minimaalinen huomio. Se ei ole missään suhteessa saman ajan monien muiden viihdetaiteilijoiden julkisuuteen.

Kirjan alaotsikon lupaus elämäkerrasta kestää loppuun saakka. Vaikka sivumäärä voi kauhistuttaa pikalukemiseen tottunutta, on vaikea sanoa, mitä tässä olisi liikaa. Diskografiat eli levyluettelot tarpeellisine selityksineen, muutamien kollegoiden muistelut ja ennen kaikkea Niemen itsensä suurella työllä keräämä tieto Tuomen elämän ja työn vaiheista on kaikki tarpeen.

Tuo tarpeellisuus korostuu, kun muistaa miten paljon laulajan aktiivivuosina (1949–1979) Suomen kevyessä musiikissa tapahtui. Tuo kaikki on tarpeen myös sen vuoksi, että Veikko Tuomen työn osaisi sijoittaa oikein ja oikealle paikalleen kokonaisuudessa.

Kirja on tarpeen myös sen vuoksi, että helposti kiillotetaan vain yhtä timanttia, niin kuin esimerkiksi Olavi Virtaa. Tuomikin on paikkansa ansainnut. Suuressa julkisuudessa valitettavasti käy niin, että yhdet ja harvat nousevat esiin vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Miten olisi käynyt, jos Jyrki Hämäläinen olisi kiinnostunut kirjoittamaan Veikko Tuomesta? Niin ei kai olisi voinut käydä, koska Hämäläinenhän itsekin halusi suurta julkisuutta…

Elämäkerran tarpeellisuutta tuli korostettua jo niin, että tärkein unohtui. Eräällä tavalla Veikko Tuomen elämä nivoutuu satojen tuhansien yhä elävien suomalaisten nuoruuden haaveiden ja rakkauden retkien kanssa. Ne ovat yhä monien muistoissa, arkikielellä sanottuna sydämessä tallella. Annetaan siis Mustan ruusun ja Lehdettömän puun soida...

Kirjan kuvitusta on kehuttu. Kuvitus onkin muuten hyvä, mutta monet kuvat kärsivät painotekniikasta ja liian pienestä koosta. Minne ovat kadonneet vanhan hyvän ajan kuvaliitteet, jotka painettiin paremmalle paperille paremmalla tekniikalla?

Tapio Niemi: Veikko Tuomen tarina. Elämäkerta. Pilot-kustannus 2005. 319 sivua.

Julkaistu ensimmäisen kerran Satakunnan Työssä vuonna 2005. Varovasti muokattu tätä julkaisua varten.