Pitkän linjan kansainvälisten asioiden vaikuttaja Keijo Korhonen (s. 1934) on kerännyt oman näkemyksensä maailmaan vaikuttaneista persoonista. Korhonen on työskennellyt maailmaa kiertäen niin virkamiehenä, ulkoministerinä kuin tutkijana ja professorina. Vaikka kirjan nimi lupaa jotakin mahtimiehistä "maan matosiin" (siis tässä tapauksessa tuntemattomiin tuntemattomiin), niin kirjoittaja keskittyy omien kokemustensa ja tapaamistensa pohjalta lähestulkoon vain vaikuttajiin – miehiin, mutta myös muutamiin naisiin.
Korhosen leppeä kerronta luo henkilökuvia, joissa on tarvittavaa oman havainnoinnin mukanaan tuomaa lisäarvoa. On eri asia lukea tietosanakirjamainen artikkeli vaikkapa Jimmy Carterista tai Muammar Gaddafista kuin tutustua asiaan Korhosen kokemusten kautta. Hän nimittäin kirjoittaa vain ihmisistä, joita on eri yhteyksissä tavannut.
Ja nimiä riittää. Tästä saa kiittää paitsi Korhosen hyvää muistia ja laajaa kokemusta, mutta ennen kaikkea sitä, että hän on saanut olla niin monissa kansainvälisissä tehtävissä, myös Suomen edustajana Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK). Yhdysvalloissa on syntynyt kohtaamisia myös sattumalta, esimerkiksi Venäjän väliaikaisen hallituksen pääministerin Aleksandr Kerenskin (1881–1970) kanssa. Tässä tapaamisessa tuli taas kerran vahvistetuksi, että Venäjän väliaikaishallitus ei olisi Suomen itsenäisyyteen myöntynyt.
Tavatuista naisista kirjassa esitellään muun muassa Golda Meir, Margaret Thatcher, Sylvi Kekkonen, Alva Myrdal ja Elisabet II, joista viimemainittu on vieläkin pitkäaikaisessa tehtävässään. Korhonen ei pelkästään kuvaa tapaamisia ja luonnehdi henkilöitä, vaan esittää myös omia arvioitaan eri poliitikkojen ja muiden vaikuttajien taustoista, heidän toimiinsa vaikuttaneista tekijöistä.
Jotakin kaavamaista on Keijo Korhosen tavassa jakaa valtionpäämiehiä esimerkiksi diktaattoreihin, Afrikan vahvoihin miehiin ja kansojen johtomiehiin. Diktaattorimaisia piirteitä löytyy yllättävän monista ja toisaalta taas tulee esiin, miten paikalliset perinteet joskus suorastaan huutavat johtajalta yksinvaltaisia otteita. Silti vaikuttajien, niin kuin meidän kaikkien, luonteenpiirteissä on mielenkiintoisia eroja.
Korhonen on tehnyt kirjan "todistajalausunnon" kaltaiseksi testamentiksi omille jälkeläisilleen. Hän korostaa kansainvälisen ymmärryksen, rauhan asian ja oikeanlaisen itsenäisyyden ja liittoutumattomuuden aatteita. Hän osaakin yhdistää mainiosti omat havaintonsa niihin ajatuksiin, joita hänellä itsellään on syntynyt maailmanpolitiikan koukeroista.
Yksi asiavirhe kirjaan sisältyy, sen syntymistä tekijä ei ole osannut aavistaa. Vasta kirjan painoon menon jälkeen kerrottiin, että Jasser Arafat ei ehkä kuollutkaan luonnollisella tavalla, mitä Korhonen kirjassaan korostaa.
Keijo Korhonen: Mahtimiehistä maan matosiin. Ihmisiä matkan varrelta. Tammi 2013, 222 s.
Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 15.11.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti