Ei sattumaa, että sekä paikallinen vesiyhtiö että ammattikoulu julkaisivat samana vuonna 50-vuotiskirjansa. Kun Kokemäelle oli 1950-luvulla annettu lupa ammattikoulun perustamiseen, syntyi tarve myös kunnallistekniikan kehittämiseen.
Käyttöveden laatu oli tuolloin huono varsinkin Peipohjan alueella, ja huonommaksi se olisi tullut ilman uusia ratkaisuja. Vettä otettiin näet Kokemäenjoesta. Miksi vesilaitos syntyi nimenomaan osakeyhtiönä, ei historiateoksesta selviä. Mutta nähtävästi kaupunkienemmistöisen yhtiön malli on toiminut ja toimii edelleen. Aluksi yhtiössä olivat mukana myös paikalliset pankit ja kansanopisto.
Vesiyhtiön onni on ollut siinä mihin kirjan nimessä viitataan: Kokemäellä on sellaiset pohjavesivarat, että ne riittävät paikallisiin tarpeisiin. Niitä ovat vuosien varrella muutkin havitelleet, mutta kokemäkeläiset haluavat pitää omastaan kiinni. Ensimmäinen pohjavedenottamo rakennettiin Koomaan ja sieltä runkolinja Peipohjaan. Sen rakennuttajana oli kunta osaksi jo ennen kuin yhtiö vuoden 1957 lopulla alkoi toimia. Myöhemmin rakennettiin varsinainen vedenottamo Ilmijärvelle.
Teos kuvaa varsin yksityiskohtaisesti vesijohtoverkon rakentamisen vaiheita ja uudistustöitä, joita on tehty useaan otteeseen. Eeva Mäkinen on kerännyt kaikesta perusteelliset tiedot. Ensimmäiset johdot asetettiin talven pakkasilla käsityönä, lapiopelillä. Urakoitsijalle oli nimittäin asetettu ehto, että on tehtävä nimenomaan työllisyystyötä. Siinä tarvittiin talven 1957-1958 aikana 60-80 miestä.
Seuraavana talvena rakennettiin johto Peipohjasta Tulkkilaan. Ensimmäinen vesitorni valmistui 1965 ja toinen vuoden 1996 alussa. Mielenkiintoisia ja haastavia töitä ovat olleet myös Kokemäenjoen pohjassa kulkevan putken asennus talvella 1987 sekä eräät routa- ym. vaurioiden vaatimat korjaustyöt.
Vesiyhtiöllä on ollut alun rakennustöiden jälkeen kaksi selvää rajun kasvun kautta: 1970-lukun jolloin rakennettiin paljon sekä vuodet 1998-2003. Viime vuonna yhtiö myi vettä lähes 700 000 kuutiota ja sillä on käytössään runkolinjoja lähes 350 kilometriä.
Ammattikoulun, nykyisen ammattiopiston 50-vuotiskirjan on tehnyt kiistattomalla asioihin perehtymisellä pitkäaikainen opettaja ja rehtori. Lähteenä ovat olleet pääasiassa laitoksen omat arkistot. Varsinaista historia- ja esittelyosuutta täydentää 90-sivuinen luettelo oppilaista ja opettajista. Sieltä löytää moni itsensä. 50 vuoden aikana tutkinnon on suorittanut 9 506 opiskelijaa, ja heille on tietoa ja taitoa antanut noin 500 opettajan joukko. Kokemäki, Harjavalta ja Ulvila ovat yli 4 000 opiskelijan kotipaikkoja, mutta paljon on Peipohjassa opiskeltu myös Eurasta, Huittisista, Säkylästä, Köyliöstä ja jopa Porista (406 oppilasta).
Raimo Lehtinen kuvaa ikään kuin sisältä päin mutta myös ulkopuoliselle asioita avaten ammattikoulutuksen vaiheita ennen 1950-lukua, kuntainliiton perustamista Peipohjan ammattikoulun aikaansaamiseksi ja sitten laitoksen toimintaa. Hännän huippuna on peräti kymmenen vuotta kestänyt rakenneuudistus (1994-2004), johon liittyi tutkintojen uudistamista. Ulvilan toimipiste on täyttänyt 25 vuotta. Opetus on elänyt ajassa muun muassa tietotekniikkaa hyväksi käyttäen ja sitä opettaen.
Juhlakirja on tärkeä Peipohjassa ja Ulvilassa oppia saaneille ja opettaneille, mutta myös ulkopuolisille se avaa asioita, josta on kirjoitettu varsin vähän. Ammattiopetus on jäänyt julkisuudessa usein muun opetuksen varjoon.
Eeva Mäkinen: "Kokemäen onni – erinomainen vesi". 50 vuotta Kokemäen Vesihuolto Oy:n historiaa. i.v., i.p. [2007, Kokemäki] 64 s.
Raimo Lehtinen: 50 vuotta tietoa taitoa tahtoa. Peipohjan ammattikoulusta Kokemäenjokilaakson ammattiopistoon. Kokemäenjokilaakson koulutuskuntayhtymä, 2007. 375 s.
Julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 2007.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti