Kirjan alkuperäisen nimen alku "Nya röster sjuger samma sånger" muistuttaa, että monet epäkohdista ovat olleet olemassa jo eilen. Epäkohdista kirjoittavan on palattava vanhoillekin jäljille – jos asiat niin vaativat. Yksi uusi murha, pahoinpitely tai muu väkivallanteko, köyhyyden aiheuttamat sairaudet ja kuolemat, asioiden salailu, kaikki tämä on pitkää jatkumoa ketjussa, jota journalistin tulee paljastaa ja purkaa.
Mutta miksi pohjoisruotsalaisella pikkupaikkakunnalla syntyneestä Lizasta tuli toimittaja? Eräät konkreettiset havainnot herättivät tajuamaan, että ihmisen tulee saada elämässään jotakin aikaan. Pitää tehdä jotakin eikä vain oman itsen vuoksi. "Minun täytyi kertoa näkemästäni, tehdä vääryydestä loppu", hän kuvaa nuoruudenkokemuksiaan Guatemalassa.
Tiedonvälityksessä ja mediassa Marklund näkee tärkeänä moniarvoisuuden ja monimuotoisuuden, sen että kaikki eivät laula samaa laulua. Hänellä riittää ymmärrystä ja kannustusta erilaisille vaihtoehtolehdille, jotka haluavat kertoa "miten asiat todella ovat". Yhteiskunnassa on tärkeitä asioita, joita valtamedia ei osaa tai halua nostaa esiin.
Mutta kirjoittajalla riittää ymmärrystä myös iltapäivälehdistön tavalle nostaa esiin asioita. Henkilökohtaiset ja yksityiset näkökulmat ovat tärkeitä. Ei ole vain yhtä tapaa kertoa tapahtumista ja tulkita niitä. Eri näkökulmilla on olemassaolon oikeus.
Liza Markulundin mukaan ei ole syytä hylkiä myöskään ajanvietekirjallisuutta. Hänen mielestään on suorastaan vaarallista leimata roskaksi se, mitä esimerkiksi lapsi (tai nuori) rakastaa, olkoonkin sitten kyse "vain" tyttökirjoista. Koskaan ei saisi tukahduttaa iloa ja innostusta, koska ne ovat maamerkkejä eteenpäin muun muassa kirjallisuuden ja median maailmoissa.
Asioita, jotka ovat saaneet Marklundin ottamaan kantaa, on paljon. Niitä ovat esimerkiksi ns. julkiset murhat (Palme, Lindh, Falunin seitsemän ammuttua vuonna 1994 jne.) sekä muut väkivallanteot (jotka usein kohdistuvat naisiin ja joihin poliisi ja oikeuslaitos eivät aina puutu asianmukaisesti). Monien maiden surkeasta ihmisoikeustilanteesta Marklund puhuu hyvin konkreettisella tavalla, samoin äärioikeistolaisista ilmiöistä.
Marklundia ei voi syyttää pohjoismaisesta ylimielisyydestä, sillä hän ei säästä Ruotsia, ei missään nimessä. Kotimaansa joitakin epäkohtia hän nostaa tikun nenään niin, että herää kysymys: tekeekö tällaista kukaan Suomessa, jossa asiat eivät voi olla kovin paljon toisin?
Liza (oik. Eva Elisabeth) Marklundin huoli ihmisistä alkoi kehitysmaassa. Yhdessä katsannossa hän on yksi lenkki siinä ruotsalaisten omantunnonäänten ketjussa, johon jo vuosikymmeniä sitten kuului monia kirjoittajia, esimerkkeinä Jan Myrdal sekä Cecilia ja Sven Lindqvist. Toisaalta Marklund kuuluu yhteiskunnalliset epäkohdat tajuavien ruotsalaisten rikoskirjailijoiden varsin suureen joukkoon. Tähänkin liittyviä ajatuksia tästä mainion monipuolisesta kirjasta löytää.
Liza Marklund: Vastalauseita. Alkuteos Nya röster sjuger samma sånger och andra krönikor 1985–2010 (2011). Suom. Päivi Kivelä, Otava 2012, 256 s.
Kirjoitus julkaistaan ensimmäisen kerran tässä 11.4.13.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti