Toive ei toteudu. Se on hyväkin, sillä rajattu näkökulma antaa kaikenkattavuutta selkeämmän kuvan aihepiiristä. Pääasiassa keskitytään median markkinoitumiskehityksen arviointiin.
Lukija odottaa kuitenkin enemmän. Näin siksi, että kirja on kolmas, ajantasaistettu painos kertomaan, mitä kaikkea markkinatoiminta ja kaupallistuminen tiedonvälityksessä merkitsee. Aiheeseen hypätään ikään kuin olettaen, että lukija tietää, mistä puhutaan. Käsitteet jäävät alussa määrittelemättä. Nyt lähdetään liikkeelle informaation määrän ja kanavien kasvusta.
Johdanto-osuudessa tökkii muukin. Väitetään, että "nykyinen media" ei ole samalla tavalla ihmisten hallittavissa kuin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Näköharha. Kotona oleva tietokone internet-yhteyksineen antaa paljon suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa informaation kulkuun kuin plus miinus sata vuotta sitten. Silloin radioon ei voinut soittaa eikä ohjelmia kommentoida kuin kirjeitse; silloin lehtien tilaamiseen vaikuttivat suurten työnantajien maksamat alennukset; silloin joka paikkakunnalla oli korkeintaa yksi paikallislehti jne. Puhelin oli hyvin harvalla.
Tämän rinnalla on totta, että kaupallistuneet tiedotusvälineet toimivat monissa tapauksissa entistä suurempien ja yhä enemmän ylikansallisten yhtiöiden omistuksessa. Taustalla vaikuttaa myös kansainvälinen kauppa- ja muu politiikka, johon Hannu Nieminen ja Mervi Pantti eivät suoraan viittaa. He eivät tiedä Ignacio Ramonet´n huomautuksesta (2001, 81), että Yhdysvallat on ajanut maailman kauppa- ja teollisuusjärjestön suojissa politiikkaa, jotta kaikki viestintäyhteydetkin ilman poikkeuksia alistettaisiin kansainvälistä kaupankäyntiä koskevien lakien alaisiksi.
Kysymys siitä, rakentaako media todellisuutta vai onko todellisuutta olemassa ilman mediaa on mielenkiintoinen, mutta lähinnä akateeminen. Tiedonvälitys on osa kaikkea kulttuurista todellisuutta. Miten voisi kuvitella yhteiskunnan, missä ei ole tiedonvälitystä?
Joukkotiedotuksen tutkimisesta teos antaa oivaa tietoa. Siitä on hyötyä sille osalle alalle tulevista opiskelijoista, jotka päätyvät tutkijoiksi. Heitä tosin lienee vain prosentti kaikista, mutta tietenkin myös käytännön toimitus- ym. työtä tekevien on syytä olla perillä tutkimuksen peruasioista.
Teoksen perusvika on, että se liikkuu liian teoreettisella tasolla. Kirjoittajat ovat yrittäneet luoda omaa teoriaa asioihin, jotka ovat hyvin käytännönläheisiä ja joissa "oma teoria" voi parhaimmassakin tapauksessa olla vain keino sanoa asioista persoonallisesti ja ymmärrettävästi.
Myös tietojen ajantasaisuudesta ja kieliasusta on pakko huomauttaa. Teoksessa puhutaan Persianlahden sodasta jättäen ottamatta huomioon, että sotaa Saddam Husseinin hallintoa vastaan käytiin kaksi eri kertaa. Missään ei viitata siihen, mitä käytännön työtä tehneet journalistit (vrt. jälleen Ramonet!) oppivat kenttäoloissa sotatoimien aikana, sen sijaan lähteenä on filosofi (sic!) Jean Baudrillard.
Kirjassa on kannanottoja, joita ei perustella käytännön lähteisiin perustuen. Verrataan esimerkiksi nykyistä julkisuutta kriittisen keskustelun ihannetapaukseen, mutta perustelut puuttuvat. Myös historiantaju puuttuu. Kun arvostellaan nykyistä mainontaa siitä, että tuotteiden käytännön ominaisuuksien sijasta tarjotaan mielikuvia ja tarinoita (s. 68) unohdetaan täysin, millaista oli esimerkiksi kosmetiikan, autojen ja asusteiden mainonta 1920- ja 1930-luvuilla.
Mainitsin jo ontumisista, mutta myös käsittelytavassa on kömpelyyttä: poukkoillaan asioista toisiin ja jälleen takaisin. Käsitettä "media" ei käytetä johdonmukaisesti (välillä se tarkoittaa yhtä tiedotusvälinettä, välillä kaikkea tiedonvälitystä). Monet kirjan esimerkit ovat 2000-luvun alusta eikä niitä ole päivitetty 2010-luvulle, vaikka kirjan väitetään olevan uudistettu painos, mitä se ei siis käytännössä ole. Kirja väittää Journalistin ohjeiden viimeisimmäksi painokseksi vuoden 2004, vaikka todellisuudessa viimeisin painos on vuodelta 2011 (s. 132)!
Hannu Nieminen & Mervi Pantti: Media markkinoilla. Johdatus joukkoviestintään ja sen tutkimukseen. 3. uudistettu painos. Vastapaino, Tampere, 2012, 191 s.
Kirjan aikaisemmat painokset julkaisi Loki-Kirjat.
Teksti julkaistaan ensimmäisen kerran tässä 1.4.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti