Keskustelulla on aina jotakin merkitystä sosiaalisena lätinänä, small talkina, joka tuottaa rauhoittavia rutiineita. Joillekin kyseessä voi olla hetken helpostus arjesta, jollekin taas keino purkaa pahaa mieltä haukkumalla nimettömänä jokin mielipide tai toinen nimetön kirjoittaja.
Mistään tällaisesta ei ole ollut kyse, kun Kauko Kämäräinen on osallistunut ahkerasti keskusteluihin palstoilla, lähinnä Elisa.netin sivuilla.
Kämäräinen on teynyt tämän nimettä, mutta jälkikäteen hän paljastaa miksi. Moni hänen tarjoamansa esimerkki näet kertoo, että keskustelijoille annetut aiheet ovat joko varsin tyhjänpäiväisiä tai ainakin panevat vakavan pohtijan miettimään jotakin muuta kuin ehkä on tarkoitettu.
Pohtiessaan annettuja keskustelunaiheita ja omia reagointejaan kirjoittaja tulee todenneeksi, että kyse on myös yksilön ja yhteisön suhteesta, oman persoonallisuuden asemasta osittain hyvinkin yhdenmukaistetussa nettimaailmassa. Jos oikein pysähdymme ajattelemaan typeriä kysymyksiä, on pakko kysyä itseltä: "Kuulunko minä todellakin tähän joukkoon?"
Kirjoittamisen eri syitä ja pakkoja Kämäräinen pohdiskelee mielenkiintoisella tavalla. Kyse voi olla riippuvuudesta, politikoinnista, ajan kuluttamisesta, paineiden purkamisesta ja jopa itsensä kehittämisestä. Palstoilla voi siis tavata ei vain erilaisia ihmisiä ja erilaisia mielipiteitä vaan myös eri syin liikkeellä olevia.
Kämäräinen pohtii myös valtavaa informaatiotulvaa, jota ei asiasta ensi kertaa julkisuudessa puhuttaessa (kirjoittajan mukaan sen teki Matti Bergström neljä vuosikymmentä sitten) otettu oikein tosissaan. Tästä päästään siihen, mitä yhteiskunta oikeastaan on ja miten se joka hetki syntyy ja kasvaa myös ja oikeastaan vain informaation avulla.
Samalla yksityisyys kaventuu, joutuu suorastaan alakynteen. Tahdikkuutta ja kohteliaisuutta tapaa yhä vähemmän. Netissä kaikki ovat sikamaisella tavalla sinuja keskenään. Määrä alkaa korvata laatua, siihen viittaa Kämäräinenkin monien kriittisten mediatutkijoiden tavoin.
Kirjoittaja kuvaa mediaa maailman supistajaksi eli tekijäksi, joka sulkee tietoisuuden ulkopuolelle monia tärkeitä aihealueita. Mutta toisaalta fiksu ihminen pohtii typeränkin kysymyksen edessä oleellista: jos ei muuta niin sitä, miksi näin typerä kysymys on esitetty.
Vai mitä mieltä olette kysymyksestä "Pitäisikö uivalla hirvellä ratsastamisesta rangaista?" verrattuna vaikkapa kysymykseen "Kiinnostiko Beckhamien Suomen-vierailu sinua?"?
Kauko Kämäräinen: Kuokkavieras. Muukalaisena maailmassa, nimettömänä netissä. Kääntöpuoli 2012, 137 s.
Kirjoitus julkaistaan ensimmäisen kerran tässä 1.4.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti