Cecilia Lindqvist on tehnyt pojastaan muistiinpanoja aina tämän syntymästä lähtien, myös koko tämän matkan ajan. Matkalla Aronin kanssa on äidin huomautuksin varustettuja pienen pojan mietteitä pitkästä ja rasittavasta matkasta ja oudosta, uudesta maailmasta.
Aronin kieli on poikkeuksellisen kehittynyttä, mikä varmaan johtuu isän ja äidin ammatista. Sven on tunnettu ruotsalainen kirjailija ja lehtimies, Cilla opettaja. Paikka paikoin tuntuu pienen pojan sanankäyttö ja tietomäärä mielikuvitukselliselta. Ja mitä Aron ei vielä tiedä, sen hän haluaa tietää. Hän haluaa kuulla, miksi lapsilla ei ole kylliksi ruokaa, miksi juomavettä täytyy ostaa, miksi kadut ovat täynnä sotilaita. Vihaisena portierille, joka ei voinut tarjota vapaata huonetta, hän erään hotellin edustalla järjestää yhden hengen mielenosoituksen, kulkee ympyrää ja huutaa: "USA Vietnamista, USA Vietnamista".
Koti-ikävän yllättäessä pitää äidin ja isän tuntikaupalla kertoa Ruotsista ja sinne jääneistä tuttavista. Aronin leikeissä heijastuvat sekä tarinat Odysseuksesta ja Nalle Puhista että kolmannen maailman todellisuus. Tutustumiskäynneistä kaivoksiin ja tehtaisiin hän pitää erityisesti varsinkin siksi, koska työmiehet auliisti opastavat häntä löytämään leikkeihin sopivia rautaromuja.
Matkalla Aronin kanssa olisi oikeastaan kovin yksinäinen ja suppea ilman Sven Lindqvistin Heittovarjoa. Vahinko vain, ettei kirjoja ole mainostettu yhdessä. Tämä ehkä johtuu siitä, että niillä Suomessa on eri kustantaja.
Heittovarjon nimi ei myöskään ole onnistunut. Mitä sana tarkoittaa? Aiheeseen, latinalaisen Amerikan nykypäivään se ei ketään johdata.
Sven Lindqvist keskittyy tutkimansa maanosan sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien tarkasteluun. Aihe tuntuu kovin tilastomaiselta, mutta toteutus on kaikkea muuta. Esitystapa on niin vapaa ja kaavoihin sitoutumaton, ettei paikka paikoin runsaastikin esiintyviin lukuihin kompastele.
Sven on nähnyt suurin piirtein samat asiat kuin pikku Aronkin, mutta tietenkin aivan eri näkökulmasta. Hän on haastatellut lukemattomia henkilöitä slummien työttömistä aina suurmaanomistajiin, kenraaleihin ja piispoihin asti. Analysoimalla kehitystä ja taantumista koskevia tilastoja hän pyrkii löytämään uskottavan kuvan maanosan tulevaisuudesta. Ja toteaa tehtävänsä ennustajana mahdottomaksi. Joitakin viitteitä, kokemuksia ja ihmisten ajatuksia voi tuoda esiin. Nykyisten olojen ohjaama kehitys näyttää vievän umpikujaan; vallankumouksen mahdollisuudet näyttävät vähäisiltä lähivuosina.
Erityisesti Lindqvist haluaa korostaa latinalaisen Amerikan vaikeuksien taloudellisesta rakenteesta johtuvaa luonnetta. Hän osoittaa, miten maanosaan virtaava apu on hyvin pientä sieltä samaan aikaan vietävien suuryhtiöiden voittojen rinnalla. Koko maanosassa tapahtuu parastaikaa kiihtyvää maaltapakoa, kaupunkien asukasluvun on arvioitu kaksinkertaistuvan 15 vuodessa. Valtaosa niiden uusista asukkaista joutuu slummeihin.
Tällaisella maaltapaolla on luonnollinen, mutta korjattavissa oleva syy: parhain maa kuuluu rikkaille suuromistajille. Talonpoikien enemmistön on mahdotonta tulla toimeen pienillä palstoillaan. Kaupunkiin muuttaminen ei auta heitä yhtään, sillä vähäinen rationalisoituva teollisuus ei tarvitse muuta kuin ammattikoulutusta saanutta työvoimaa, ja sitäkin suhteellisesti yhä vähemmän maanosasta virtaaviin voittoihin nähden.
Kolmivuotiasta Aroniakin ongelmat kiinnostavat: "Miksi ne on niin köyhiä täällä? Miksi ne ei saa mitään kunnon työtä? Miksi lapset ei saa käydä koulua?" "Mä en tykkää sotilaista! jotka käyttää pommeja ja kyynelkaasua ja kiväärejä ja tykkejä ja sellaisia ... Enkä mä tykkää siitä kun poliisit ohjailee meidän autoa ja kun ne sanoo että lapset ei saa istua etupenkillä!"
Millaisia kysymyksiä esittää Aronin oma poika, jos hän joskus lähtee isänsä kanssa vaeltelemaan latinalaisessa Amerikassa? Vieläkö silloin näyttää kaikki yhtä toivottomalta?
Cecilia Lindqvist: Matkalla Aronin kanssa. Gummerus 1970.
Sven Lindqvist: Heittovarjo. Latinalainen Amerikka 1970-luvun kynnyksellä. Ärrä-sarja, Weilin+Göös 1970.
Teksti on julkaistu ensi kerran Tyrvään Sanomissa 24.2.1971.
Sven Lindqvistin yhteenvedot Latinalaisesta Amerikasta julkaistiin suomeksi yksissä kansissa nimellä Maasta kasvaa valta (suom. Timo Hämäläinen, Weilin+Göös 1975, 353 s.).
Sven Lindqvistin yhteenvedot Latinalaisesta Amerikasta julkaistiin suomeksi yksissä kansissa nimellä Maasta kasvaa valta (suom. Timo Hämäläinen, Weilin+Göös 1975, 353 s.).
Luin tämän juuri ja oli kiehtova kirja. Kiitos tästä, nyt tiedän, että on myös isän näkökulma löydettävissä.
VastaaPoista