Anne kokee valkoisen Amerikan niin läheisesti, ettei sitä enää läheisemmin voi kokea; hän näkee, miten hänen mustia sisariaan ja veljiään tapetaan joka päivä. Hänetkin aiotaan tappaa, ja vain siksi, että hän on mukana kansalaisoikeusliikkeessä, joka auttaa mustia kirjoittautumaan äänestysluetteloihin.
Lukija huomaa asioita, joista liiaksi vaietaan. USA:ssa neekerit vapautettiin orjuudesta 100 vuotta sitten, mutta yhä vielä on värillisen vaikea päästä edes äänestämään puhumattakaan hyvästä koulusta tai työpaikasta.
Kaikissa suomeksi käännetyissä mustien amerikkalaisten omaelämäkerrallisissa romaaneissa heijastuu sorretun aseman aiheuttama katkeruus ja alakuloinen toivottomuus. Alistuminen on kuitenkin viime aikoina väistynyt melkoisesti, nykyään tajutaan eriarvoisuuden syitä paremmin kuin ennen. Angela Davis ei ole ainoa, joka on tajunnut marxilaisen kritiikin ja sosialismiin siirtymisen välttämättömyyden, jotta niin sisä- kuin ulkopoliittisestikin ahdingossa oleva USA voi olla kaikkien asukkaidensa onnellinen koti.
Myös Anne Moodyn kirjassa heijastuu yhteiskunnan analyysi, joskin hyvin hienovaraisesti. Kun Anne on työssä rikkurina kananjalostustehtaalla, hän huomaa, että valkoisille omistajille on tärkeää vain raha. Tarvitaan väkeä, joka tekee työtä halvemmalla kuin muut. Siksi monille valkoisille on edullista, että köyhät mustat eivät kapinoi ja vaadi samoja oikeuksia kuin valkoiset. Voitoistaan ja vallastaan ei omistava luokka ole koskaan halunnut luopua kansan hyväksi.
Anne Moody: Musta tyttö. Romaani, suom. Pirkko Lokka. WSOY 1971.
Teksti on julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 4.3.1972.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti