Englantilainen teos puiden merkityksestä ja niiden istuttamisen filosofiasta ja käytännöstä pyrkii olemaan ”kaikenkattava”. Mutta koska puut useimmiten elävät vanhemmiksi kuin ihmiset ja koska niiden kasvu ei muutoinkaan seuraa ihmisen elämänkaarta, kirjan tekijöiden on ollut pakko luoda kertomukseensa hieman keinotekoinen rakennelma. Välillä etsitään ihmisen, välillä luonnon näkökulmaa.
Kirja ylistää puita ja niiden istutusseremonioita, mutta ihmiset ja puut liittyvät yhteen? Meistä harva pystyy elämänsä aikana istuttamaan jonkinlaisessa seremoniatarkoituksessa ydes yhtä puuta (siihenhän tarvitaan maata ja mahdollisuus huolehtia istutetusta taimesta). Yksilönäkökulma on sen vuoksi ongelmallinen. Hyödyllisempää olisi ollut pitäytyä siinä, mikä on puille ominaista ja mitä ne tarvitsevat – ihmisen tarpeet ovat usein toissijaisia muuten kuin metsän hyväksikäytön näkökulmasta.
Puiden istuttamisella liittyen ihmisen syntymään, täysi-ikäistymiseen, kihlaukseen ja avioliittoon, terveyteen ja vuosipäiviin on eri kulttuureissa tunnettuja käytäntöjä. Suvut ja yhteisöt ovat juhlistaneet merkkitapahtumia istuttamalla. Nykyisin puita istutetaan symbolisesti myös muistuttamaan, että meille happea antava biosfääri on vaarassa.
Englantilaisen teoksen näkökulma on keski- ja eteläeurooppalainen eikä kovin hyvin istu suomalaiseen kulttuuriin ja luontoon. Tämän näkee kirjan puulajeista ja siitä, millaisia ohjeita istutuksessa ja hoidossa painotetaan. Joka tapauksessa lukija saa paljon tietoa eri puulajeista myös siinäkin vaiheessa, kun puu on kaadettu. Mutta siinä yhteydessä pitäisi puhua metsistä, ei vain yksittäisistä puista.
Pieni tekstikoko, epäonnistuneet negatiivitekstit ja muut painatuksen ongelmat häiritsevät lukijaa. Puut, myös paperiksi jalostetussa muodossa, ansaitsevat paremman kohtelun.
Daniel Butler: Puun istuttamisen taito. Ylistys puille ja niiden istutusseremonioille. Suom. Veli-Pekka Ketola. Kustannusosakeyhtiö Moreeni 2012, 128 s.
Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Työssä 8.11.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti