Monet syyt ovat jo paljon pyörineet median palstoilla, ja ne on pian lueteltu: EU-kriisiin ja maahanmuuttoon liittynyt pelottelu, kyky herättää nukkuvia äänestäjiä ja taito löytää useiden muiden puolueiden kannattajista heitä, joiden mielestä isänmaa on pelastettavissa juuri nyt Perussuomalaisia äänestämällä.
Kaikki ei tietenkään ole aivan noin yksinkertaista. Puhakka on kuitenkin tehnyt arvokasta työtä kootessaan muiden arvioita yhteen. Pakko on tässäkin nostaa hattua Timo Soinin kyvylle tarttua hetken hermoon ja sanoa asiat niin, että sanat tarttuvat ihmisten mieleen. Soini on kyennyt myös hyödyntämään maahanmuuttoa kohtaan tunnettavaa vastenmielisyyttä ja jopa vihaa niin, että hän ei ole kuitenkaan juuri omia käsiään liannut.
Puhakan oma analyysi kuitenkin jää, johtunee teoksen ideasta ja kirjoitusaikataulusta, varsin pinnalliseksi. Hän kuvailee, mitä tapahtui, mutta varsin vähän hän pystyy vastaamaan kysymykseen "miksi?".
Outoa on myös se, että kirjoittaja ei tunnu hyväksyvän käsitettä "maahanmuuttokriittisyys". Asiahan ei muutu tai väisty sillä, että emme hyväksy sille jotakin nimeä. Suomalainen maahanmuuttokeskustelu tarvitsee syvyyttä ja asiallista pohdintaa, ja siinä on otettava kriittisetkin ajatukset huomioon. Ehkä emme ole vielä edes kaikkia negatiivisia puolia tulleet ajatelleeksi? Nyt kriittisyys kuitataan varsin usein leimaamalla se rasismiksi, mikä on kuitenkin eri asia. Euroopan tasolla, eikä tämä koske vain EU:ta ja Länsi-Eurooppaa, maahanmuuttoasiat tulevat tulevina vuosikymmeninä olemaan tärkeä pohdinnan aihe.
Pinnallista on ollut myös puhe EU:n talouskriisistä. Perussuomalaisten kannalta kriisi tuli "oikeaan aikaan", ja se houkutti puhumaan siitä pinnallisesti. Tämä on kuitenkin vain osaselitys sille, miksi Soinin puolue lisäsi vuonna 2011 kannatustaan ja sai myös tämän syksyn kunnallisvaaleissa hyvän tuloksen. Taustalla on myös suomalaisten mielissä oleva ihan aito pelko siitä, miten meidän käy maanosana, maana, kansana ja yksilöinä.
Näistä asioista toivoisi rohkeampaa vasemmistolaista pohdintaa. Perussuomalaisten jytky voi arkielämässä muuttua ähkyksi, mutta ei sekään ole varmaa: spekulaatioiden sijaan tarvitaan vakavaa yhteiskunnallista keskustelua. Arvokonservatismi, jonka kirjoittaja näkee monia perusuomalaisia yhdistävänä tekijänä, on yhteiskunnallinen realiteetti. Sitä on poliittisessakin keskustelussa pohdittava asiallisesti.
Puhakan analyysi on lukemisen arvoinen, vaikka paikoitellen asioita toistava ja käsitteissään sekava. Mitä tarkoittavat esimerkiksi "samaa sukupuolta olevien oikeudet"?
Sirpa Puhakka: Perin suomalainen jytky. Into Kustannus Oy, 2012, 159 s.
Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Työssä 15.11.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti