sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Onko kirjoilla elämää?

Kirjoja julkaistaan paljon. Uusien tekniikoiden ansiosta painaminen on joustavaa ja helppoa, ja vielä helpompaa on levittää kirjoja tietoverkoissa, sähköisinä. Käytettyjen kirjojen markkinoiden tilasta voi kuitenkin päätellä, että painettu kirja ei voi kovin hyvin.

Tähän on monia syitä. Työelämän ja muut tavat ovat muuttuneet osaksi tekniikan kehityksen, osaksi työelämässä ja vapaa-ajanvietossa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Toisaalta tapahtuu sellaista, minkä luulisi lisäävän painettujen kirjojen käyttöä: väestö ikääntyy, eläkeläisiä on suhteessa yhä enemmän, vapaa-aikaa on aikaisempaa enemmän (muun muassa työttömillä!). Mutta miten käy kouluissa, jos kirjat korvataan tableteilla?

Yksi kirjojen käyttöön vaikuttava tekijä on se, että monet meistä elävät suoranainen informaatiotulvan keskellä. Paljonko jää aikaa ja energiaa kirjoihin, kun puhelimemme kerää ja tarjoaa koko ajan massoittain erilaista tietoa, mielipiteitä ja kuvia?

Kustantajat, kirjojen markkinoijat ja myyjät näyttävät uskovan siihen, että kirja ei ole uhattuna. Painosten suuruuksia kuitenkin harkitaan. Parhaiten elävät paljon julkisuutta saavat, "ajan hengessä" tai muussa nosteessa olevat kirjat ja teemat. Kirja ei viehätä uutuudellaan, vaan siihen pitää liittyä jotakin muutakin. Joidenkin pitkään kauno- tai tietokirjallisuutta tehneiden siirtyminen kustantamosta toiseen kertoo, että pelkkä maine ja aikaisempi suosio eivät takaa kovinkaan paljon.

Kirjalta vaaditaan myös kaunista ulkoasua. Itse arvostan sitä, että kirjassa ei ole huomattavassa määrin painovirheitä, että sen tekstin tyyppi ja koko on valittu ottaen huomioon lukijan tarpeet ja että tietokirjassa on kunnon hakemistot. Kirjailijan ym. esittelyt kirjan lopussa ovat monesti paikallaan. Niiden laatuun kannattaa kiinnittää huomiota.

Olen kuluneen vuoden aikana lukenut noin 160 kirjaa. Liekö valintataidon vika vai miksi on käynyt niin, että harvat niistä tulevat kirkkaina mieleen, kun vuoden lopussa muistelen saamiani elämyksiä. Jotkut tietokirjat ovat toki syventäneet käsityksiäni esimerkiksi ajanjakson 1939–1945 tapahtumista. Tietokirjoissa arvostan entistä enemmän kahta asiaa: tekijöiden huolellisuutta sekä sitä, että aihetta kuin aihetta käsiteltäessä otetaan eri näkökulmat ja tulkinnat huomioon. Tietokirja ei ole pamfletti!

Joulukuun 2016 tekstikokoelmani ei ole suuren suuri, mutta toivon sen kannustavan odottamaan hyvää kirjavuotta 2017. Samalla se on joululahjani kaikille tämän palstan lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti