Naiskirjailijat ja kirjojen naiset

Moniko mahtoi tuhahtaen kääntää sivua, kun näki Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla 11.1.2015 valituksen naisten kirjoittaman kirjallisuuden vähäisestä osuudesta silloin, kun laaditaan erilaisia ranking-listoja?

Suvi Aholan kolumni Kirjoja kaikkien maailmasta ei kuitenkaan ollut tuulesta temmattu. Se oli saanut aiheensa lukijapalautteesta ja havainnosta, että esimerkiksi Finlandia-palkintoprosesseissa miesten tekemä kirjallisuus on ikään kuin itsestään selvää, naisten kirjoittamia kirjoja joudutaan erikseen perustelemaan.

Kuitenkin kolumnissa oli myös kevyttä pakkaslunta. Naiset ovat kirjallisuuden suurkuluttajia niin lukijoina kuin välillisesti esimerkiksi teatteriyleisönä. Monet naiskirjailijat ovat lukijakunnan suosiossa. Lisäksi mediassa on paljon toimittajanaisia, joiden rooli portinvartijoina ja erotuomareina on suuri. Lisäksi olen havainnut, että monet kustantamot ovat miehityksen sijaan naisitettuja.

Ahola kysyi sen merkitystä, onko kirjan on kirjoittanut mies vai nainen. Hankala kysymys kahdesta syystä. Ensinnäkin kirjoja, toivon mukaan, arvioidaan ja arvotetaan kirjoittajista riippumatta. Toiseksi naiskirjailijoiden ja kustantajien valinnat vaikuttavat siihen, miten kirjat sijoittuvat esimerkiksi sellaisissa "kilpailuissa" kuin Finlandia. Huomauttaa voi myös, että miehet taitavat kirjoittaa enemmän kuin naiset; mistä se puolestaan johtuu on oman pohdintansa aihe.

Minua kiinnostaa tilastoja enemmän se, miten paljon on eri tavoin unohdettua naisten (ja miesten) kirjoittamaa tärkeää kirjallisuutta ja miksi joissakin konkreettisissa tapauksissa miehisyys näyttää jotenkin itsestään selvältä. Tässä on myös lukutehtävää itse kullekin. Mitä naisten kirjoittamaa olemme lukeneet ja mitä ajatuksia keskustelu nais- ja mieskirjallisuudesta herättää?

Tammikuun 2015 kirjablogini käsittelee naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Idea alkoi kypsyä jo joulun alla, osin sattumalta käsiin osuneiden kirjojen kautta. Eläköön sattuma!

Tälle palstalle tulevien kirjoitusteni myötä toivotan lukijoille hyvää alkanutta vuotta.

PS. Juuri tähän olisi sopinut myös juttuni Sirpa Kähkösen kirjasta Lakanasiivet.