Rautio – kylästä kaupunginosaksi

• Viime vuonna Imatralla ilmestyi tavallista rotevampi kyläkirja. Mutta niin on tämän kylänkin historia tärkeä osa paikkakunnan kehitystä: Rautionkylä liittyy tiiviisti teolliseen kehitykseen ja sodanjälkeiseen kasvuun.
  Rautionkylän lempinimi Rämpsälä viestii ajasta, jolloin se vasta alkoi kasvaa omakotialueena. Maantieteelliset ja historialliset katsaukset puolustavat paikkaansa, ehkä vain perusteellisimmat sukuselvitykset olisi voinut tarjota liitteessä. Kirjasta käy selville sekin, miksi puhutaan Immolasta ja Immalasta; selvyys syntyy myös monien kadunnimien taustasta.
  Kokonaisuutena ja myös runsaan kuvituksensa vuoksi Rämpsälä mielessäin on erittäin mielenkiintoinen ja lukukelpoinen sellaisellekin, joka ei Imatrasta ja Rautionkylästä mitään tiedä. Varsinkin kertomukset arkielämästä 1930–1950-luvuilla ovat monipuolisuudessaan ja kerrontatavaltaan (ja tarpeeksi lyhyinä!) nautittavia. Mielenkiintoinen on  esimerkiksi 16-vuotiaan kauppa-apulaisen Raili Ijäksen päiväkirjamerkintä vuodelta 1956. Juuri tällainen aineisto kertoo  enemmän kuin puoliväkisin tehdyt yhteenvedot ns. isoista linjoista.
  Omaperäistä kertojan ääntä on myös muutamissa lainauksissa eri henkilöiden haastatteluista ja muistelmista, parhaasta päästä esimerkiksi Aulis Väisäsen kertomasta.
  Kirjastonhoitaja huomautti lainatessani, että kirjassa on painovirheitä. Niitä en vasiten etsinyt, jokunen sattui silmään. Sen huomasin, että vahvimmillaan kirja on puhuessaan kotikylästä. Kun on astuttu laajempiin kuvioihin, ollaan epävarmoilla jäillä. Kaksi esimerkkiä. Pietariko on hallitsijan nimeä kantava kaupunki? Ei. Kaupungin venäjänkielinen nimihän kertoo, että kyse on apostolista. Outo väite on sekin, miten 22-vuotias Axel Gallén olisi osannut vuonna 1886 neuvoa Albert Edelfeltiä lähtemään Ruokolahdelle. Edelfelt oli tuolloin 33-vuotias jo ammattiin valmis taiteilija, noviisi Gallén ei ollut käynyt Helsinkiä ja Korpilahtea kaakompana.
  Rämpsälä mielessäin. Historiaa ja ajankuvia Rautionkylästä. Raution kaupunginosayhdistys ry 2013, 318 s.
  
  
  
  Kirjoitus julkaistaan ensimmäisen kerran tässä 28.4.2014.