Mauri Kunnas on ahkera piirtäjä. Se on yhtä totta kuin se, että Juha Mieto on kova urheilija. Epäilemättä varsin moni on tietoinen ensinmainitusta asiasta samalla tavalla kuin varsinkin pikkupojat 12–14 vuotta sitten tajusivat jälkimmäisen seikan. Tajusi sen Kunnaskin, joka teki Suuren urheilukirjan.
Sen jälkeen Kunnas tarttui uskaliaasti vallan toisenlaiseen aiheeseen. Yö, mikäs se nyt sitten on (kyse ei ole rock-yhtyeestä...)? Se on etupässä pimeä vuorokaudenaika, jolloin tapahtuu monia mielenkiintoisia asioita.
Tosin Hakkarainen, unissaan kävelevä pukki, ei pitkällä kuntoilulenkillään näe mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Mutta lukijalle Yökirja antaa mukavia näkökulmia aiheeseen. Aluksi tietenkin mennään nukkumaan ja toivotetaan hyvää yötä (sehän ei saa unohtua). Sen jälkeen pistäytytään yhdessä jos toisessakin paikassa katsomassa, ketkä kaikki tekevät yöllä työtä ja mitä muuta voi tapahtua. Pikku hiljaa, ehkä ihan salaa, häviää pelottava pimeys ja kammottavuus. Kun sitten kirjan puolivälissä tutustutaan kaupungin laidalla olevaan kummitustaloon, sen asukkaat lähinnä huvittavat lukijaa.
Erikoista tässä kerronnassa on se, miten varsin vähät tekstit toimivat todella hyvin kuvien kanssa. Sopivasti valitut sanonnat ja nimet herättäävt ajatuskulkuja, joita maistelee mielellään. Lukutaidotonkin kertaa halukkaasti tapahtumia sen jälkeen, kun teksti on hänelle luettu.
Yöllä tehdään enemmänkin raskasta työtä kuin kirjassa kerrotaan, mutta toisaalta juuri työnteko tulee esiin varsin hyvin. Samoin kerrotaan se, miten paljon päivän askareet vaikuttavat ihmisiin vielä yölläkin, ja myös unessa.
Herra Hakkaraisen lisäksi (kuttuhan on Vammalan seudun "kunnalliseläin") Yökirjasta löytyy toinenkin viittaus Mauri Kunnaksen synnyinseutuun. Viimeisen aukeaman ylälaidassa oleva näkymä on Vammalan torilta kaupungintalon suuntaan. Hyvä, että tuli ikuistetuksi: yksi rakennus purettiin nimittäin tänä syksynä.
"Kuumavesipullo, untuvatäkki ja villapipo. Siinä Pususen Juuson sikeän unen salaisuus." Kun tähän vielä lisätään runsaasti mielikuvitusta ruokkivaa kuvantekemisen taitoa ja iloa, päästään yön salaisuuksien lähteille.
Mauri [ja Tarja] Kunnas: Yökirja eli mitä kaikkea tapahtuukaan yöllä. Otava 1984.
Kirjoitus on julkaistu ensi kerran Satakunnan Työssä 13.12.1984. Hieman muokattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti