Vapaan Sanan ja Työkansan Sanomien tekijöitä

Kun uutisissa kerrottiin helsinkiläisen Kotkankatu 9:n kiinteistön muuttamisesta pienasunnoiksi, läikähti joidenkin talossa työssä käyneiden rinnassa: kyseessähän on kolmen sodanjälkeisen vuosikymmenen ajan kansandemokraattista liikettä palvellut lehdistötalo. Muistoja syntyi lähinnä Kansan Uutisista (Tuula-Liina Varis, KU Viikkolehti 9.1.2015). Mutta talossa toimitettiin ja painettiin muitakin lehtiä. Melkeinpä nykypolvien muistin ulottumattomissa on aika, jolloin siellä tehtiin kahta päivälehteä, SKDL:n Vapaata Sanaa ja SKP:n Työkansan Sanomia.

Kotkankatu 9:llä on historiaa vasemmistolaisen julkaisutoiminnan tukikohtana jo ajalta ennen sotia. Tuula-Liina Variksen muistoja myötäillen voi toivoa, että kaikkien noiden vuosikymmenien tarinat kirjoitetaan joskus kansien väliin.

Itse keskityn Vapaan Sanan ja Työkansan Sanomien sekä kansandemokraattisten lehdistön uutistoimiston DLP:n toimittajista heihin, jotka Kotkankatu 9:n vuosinaan julkaisivat muutakin kuin lehtijuttuja. Blogissani pääsevät helmikuun aikana esille muutamat vuodesta 1944 aina 1950-luvun lopulle ilmestyneet teokset.

Ilmestyneiden teosten määrä ei ole suuri, mutta niiden sisällön kirjo on moni-ilmeinen. Tekijöistä ahkerimmat ovat lehtiinkin paljon kirjoitelleet Raoul Palmgren ja Jarno Pennanen. Kumpikin julkaisi tuona aikana viisi teosta. He samoin kuin Kaisu-Mirjami Rydberg (neljä teosta) aloittivat kirjoittamisen jo ennen sotia. DLP:n palveluksessa ollut Armas Äikiä aloitti julkaisutoimintansa maanpakolaisena Neuvostoliitossa vuonna 1941; vuoteen 1959 mennessä häneltä ilmestyi Suomessa kuusi teosta.

Lisäksi tästä kansandemokraattisesta toimittajajoukosta julkaisi noina vuosina Pentti Lahti kolme teosta. Vuonna 1952 Työkansan Sanomien toimittajaksi tullut Kerttu Murto (Kauniskangas) julkaisi vuonna 1950 kirjan Kemin lakosta (yhdessä Kullervo Kaukosen kanssa) sekä vuonna 1956 kirjan saman vuoden yleislakosta. Kuuden tekijän teoksia ilmestyi yhteensä 25, joista yhdeksän oli runoteoksia, seitsemän muuta kaunokirjallisuutta ja loput erilaisia tietokirjoja. Kolme kirjaa kertoi ulkomaista: Yhdysvalloista, Kiinasta ja Neuvostoliitosta.

Jos mukaan otettaisiin lehtien avustajat, kirjojen määrä kasvaisi huimasti. Esimerkiksi Elmer Diktonius avusti Työkansan Sanomia (1946–1949) ja Ny Tidiä ja Jörn Donner Ny Tidiä ja Vapaata Sanaa. Avustajina toimivat myös muun muassa Anja Vammelvuo, Elvi Sinervo ja Arvo Turtiainen. Työkansan Sanomissa vuosina 1945–1946 toimitussihteerinä ollut Aira Sinervo julkaisi useita teoksia 1950-luvulla (myös nimellä Aira Brink). Ny Tidin päätoimittaja Atos Wirtanen (1947–1953) oli tuottelias koko 1950-luvun ajan: teoksia syntyi silloin viisi, koko uran aikana yli 20.

Aikaisemmin olen käsitellyt kansandemokraattisten toimittajien julkaisuja Satakunnan Työn yhteydessä; Juho Mäkelä ja Aarre Palkki olivat sodanjälkeisiä esikoisrunoilijoita. Ehkä tulevaisuudessa voin täydentää kokonaisuutta muiden kansandemokraattisten lehtien toimittajien teosten esittelyillä.

Tuula-Liina Variksen kolumni Kotkankatu 9:stä.
Jarno Pennanen – peruskivi