Läntisillä ja itäisillä mailla

Toimittaja, kansanedustaja ja monessa muussakin mukana ollut Kaisu-Mirjami Rydberg (s. Riippa, 1905–1959) kertoi himoinneensa pitkään matkustamisesta kolmeen suureen maahan, joiden hän uskoi vaikuttavan merkittävästi ihmiskunnan kehitykseen. Yhdysvalloista ja Kiinasta hän ehti tehdä teokset jälkipolville. Neuvostoliitossakin hän kävi, kirja jäi tekemättä.

Sosialidemokraattina poliittisen toimintansa aloittanut ja kansandemokraattina (myös SKP:n jäsenenä) sen päättänyt Rydberg oli tuottelias kirjoittaja monissa eri julkaisuissa. Välittömästi sodan jälkeen hänen foorumeitaan olivat lähinnä SKDL:n Vapaa Sana sekä Suomi-Neuvostoliitto-seuran lehti. Vapaassa Sanassa hän edelsi pakinoitsijana Raoul Palmgrenia, ja hän toimi myös lehden toimitussihteerinä.

Kahden kuukauden matka Yhdysvaltoihin vuodenvaihteessa 1945–1946 antoi Rydbergille mahdollisuuden koota kokemuksia monenlaisista amerikkalaisista ja monenlaisesta Amerikasta. Hän muistutti lukijaa Ilja Erenburgin varoituksesta: Yhdysvalloista kirjoittaminen ei ole helppo tehtävä. Maata on helppo ylistää, siitä on myös helppo kirjoittaa satiiria. Vaikeinta on sitä ymmärtää.

Rydberg ratkaisi tehtävänsä sen laajuuden huomioon ottaen hyvin. Hän yhdistää havaintojaan, tekemiään haastatteluja ja eri lähteistä koottuja tietoja tavalla, joka yhä vielä auttaa tajuamaan, että ei ole mitään "yhtä" tai "yleistä" amerikkalaisuutta. On monenkirjava matto, paikoin mauttoman värikäs, paikoin yllättävän tyylikäs. Kudelma on epätasainen ja tarjoaa monia yllätyksiä.

Miten maata hallitaan ja miten hallinto on syntynyt? Näihinkin kysymyksiin saadaan Rydbergin etsimien tietojen avulla vastauksia. Kirjassa on myös perusteellista tietoa ammattiyhdistysliikkeestä, joka eurooppalaisesta näkökulmasta on varsin originelli. Kaikkeen on selityksensä: yksi tekijä on maahanmuuttajien kaikilta ilmansuunnilta tuomat perinteet.

Katselin Amerikkaa tarjoaa paljon lukuja, jotka kuvaavat tilannetta 70 vuotta sitten. Mutta kuvaukset henkilöistä alkaen amerikansuomalaisista ja päätyen eri ammattien edustajiin ja melkeinpä kylähullun oloiseen "Suomen ystävään" ovat edelleen paljastavia kurkistuksia amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Kiinan suhteen Rydbergillä oli huonompi onni. Tutustumismatka tapahtui suunnilleen saman mittaisena vuonna 1957, mutta kirjoitustyö keskeytyi tekijän vakavaan sairauteen. Katselin Kiinaa ilmestyi muutama kuukausi Rydbergin kuoleman jälkeen. Kuten Hertta Kuusinen esipuheessa sanoo, teos on torso, mutta sellaisenakin kokonaisuus: kaikki on tekijän omin käsin tehty.

Erona Amerikka-kirjalle mukana on vähemmän omia havaintoja ja varsinkin haastatteluja. Kiinan olot, kieliongelmat (englannin kielen tulkki toki oli apuna) ja kulttuurierot johtivat siihen, että tekijän haaviin jäi enemmän muiden jo havainnoimaa. Tekijällä, kuten kaikilla Suomessa, oli myös Amerikkaan verrattuna vähemmän perustietoa tästä idän jättiläisestä.

Teoksessa havaitsee myös lähdesokeutta. Esimerkiksi puhemies Maon elämää käsitellään vain lainaamalla lähes 15 sivun verran yhtä ainoaa teosta (Edgar Snow 1937). Oikeastaan vasta sivulta 197 alkaen löytää kirjoittajan omia havaintoja, ja vasta aivan lopussa käsiteltäessä naisten oikeuksia päästään sisään nykylukijaa todella kiinnostaviin seikkoihin.

Jotkut yksityiskohdat hämmentävät koska tiedämme sellaista, mitä kirjoittaja ei voinut 1950-luvulla aavistaa. Tiedämme ns. kulttuurivallankumouksesta ja vainoista, myöhemmästä poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä – sekä siitä, että vuosina 1954–1955 Maon ymmärtäjiin lukeutunut Dalai-lama lähti maasta traagisten tapahtumien yhteydessä. Ne olivat jo alkaneet kirjan mennessä painoon, itse asiassa jo Rydbergin ollessa Kiinassa, ja Hertta Kuusinen onkin tehnyt aiheesta yhden hätäisen alaviitteen.

Puutteistaan huolimatta Katselin Kiinaa on yksi aihepiirinsä suomenkielisistä perusteoksista. Sodanjälkeinen Kiina-kirjallisuus lähti kuitenkin laiskemmin ja toisella tavalla käyntiin kuin mitä tapahtui esimerkiksi Ruotsissa. Ilman käännöksiä Jan Myrdalin ja Cecilia ja Sven Lindqvistin teoksista olisimme jääneet paljosta vaille. Toki suomalainenkin kiinnostus kasvoi kirjoiksi Pertti Niemisen ja myöhemmin muun muassa Linda Jakobsonin ja Pekka Mykkäsen avulla.

Kummassakin teoksessa on valokuvakuvitus, joka täydentää kerrottua monipuolisesti.

Kaisu-Mirjami Rydberg: Katselin Amerikkaa. Tammi 1946, 303 s.

Kaisu-Mirjami Rydberg: Katselin Kiinaa. Kansankulttuuri 1959, 320 s.

Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 17.2.2015.