Pohtivaa kirjallisuutta ei ole koskaan liikaa. Kuitenkin erilaisen hömpän keskellä on vaikea tyrkätä esiin puhetta, joka yhdistää kaksi asiaa: epäilevän Tuomaksen mietteet ja asiastaan varman suutari Salinin jyrinän.
Juha Drufva pystyy kahdessa kirjassaan täyttämään niin Tuomaksen kuin Salinin saappaat. Filosofisessa sarjassa ilmestynyt Unohdettuja ajatuksia etsimässä täyttää etsintätehtävän, Into Kustannuksen julkaisema Köyhät ansassa sopii hyvin vaikkapa vasemmistolaisten vaaliehdokkaiden varustearsenaaliin.
Ensinmainittu teos on oikeastaan kolme erilaista kokoelmaa kirjoituksia, kolme erilaista lähestymistapaa yhteiskunnallisen pohdinnan problematiikkaan.
Kirja antaa ymmärtää, että ei ole vain unohdettuja ajatuksia, vaan myös unohdettuja ajattelijoita. Ja heitä se esitteleekin, peräti 14 alkaen muualta Euroopasta ja päätyen suomalaisiin Yrjö Kalliseen, Samuli Paroseen ja Raoul Palmgreniin. Sarjaa voisi jatkaa: tästä puuttuu ainakin 1400 sellaista, joilla on ollut jotakin tärkeää sanottavaa!
Unohtamisen voi ymmärtää myös aliarvostukseksi ja ymmärtämättömyydeksi. Pilven reunalla jalkojaan heiluttavat ajattelijat eivät odota aplodeja, mutta heidän ajatuksensa vaativat työstämistä ajassamme, joka on ihan yhtä vaikeita kysymyksiä täynnä kuin Aatamin, Jeesuksen ja Lutherin aikoina. Drufva on tehnyt hyvän työn selittäessään ytimekkäästi perusnäkökohtia eräisiin ongelmiin.
Kirjan keskiosa kuuluu sarjaan "kevyttä sanottavaa painavasta" (siis filosofien arkielämää), mutta kolmas osa on haastava. Pohdinnat uskosta ja uskonnosta lataavat lukijan eteen paitsi suuren määrän sitaatteja myös koosteen, jonka pureskelu vaatii tavallista terävämpiä hampaita.
Lähestymistapa on niin historiallinen, että joutuu pohtimaan, mikä on uskontojen ja lahkojen vaikutus vaikutukseen nykypolitiikassa ja -taloudessa. Drufva pohtii kalvinismin olemusta, mutta asian ydin jää nykypäivän sihdistä hämäräksi. Kristinuskon eri haarojen ja kapitalismin suhde olisi vaatinut konkreettisempaa pohdintaa. Lisäksi islam on Euroopassakin tekijä, joka tässä yhteydessä ei ole edes sivuhenkilö.
Kirjan kolmatta osaa heikentää kielellinen ja rakenteellinen viimeistelemättömyys; ehkä kustannustoimittajankin valppaus on herpaantunut?
Sen sijaan Köyhät ansassa (2013) on mitä suurimmassa määrin puhetta tässä ja nyt. Se tarttuu asioihin, joilla on merkitystä päivänpolitiikassa. Vaikka kyseessä on joukko internetissä ilmestyneitä ja "irrallisina syntyneitä" kirjoituksia, ne muodostavat iskevän kokonaisuuden. Tämä on nykypäivän agiteerausta niin, että kirjoittaja myös tuntee aihepiirit, joista hän puhuu.
Vaikka Drufva viittaa muutamiin auktoriteetteihin, hän ei heitä puolustele tai selitä. Kirjoittajalla on omia ajatuksia ja keskustelun avauksia. Monet lyhyehköistä teksteistä sopisivat hyvin esimerkiksi opintokerhon tai politiikan kirjoitustehtävien ärsykkeiksi.
Kirja valottaa myös Suomen viime vuosikymmenien historiaa, josta erilaiset hakuteokset tarjoavat yleensä vain kalenteritietoa. Drufva asettaa tupoja ja muita poliittisiin valintoihin perustuvia ratkaisuja yhteyksiin, johon ne oikeasti kuuluvat. Politiikka kun ei ole arpapeliä eikä leikkiä, vaan intressien joskus härskiäkin ajamista ja etujen ajamista. Hävyttömin valehtelija on hän, joka sanoo ajavansa "yhteistä asiaa".
Juha Drufva: Unohdettuja ajatuksia etsimässä. Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2005, 204 s.
Juha Drufva: Köyhät ansassa. Into Kustannus Oy 2013, 178 s.
Kirjoitus julkaistaan ensi kerran tällä palstalla 13.7.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti