Etupäässä ylioppilaspiireistä alkunsa saaneet joukkojen liikehdinnät ovat viime vuoden aikana olleet monissa maissa silmiinpistävä osa yhteiskunnallista toimintaa.
Mutta voi puhua myös jo viime vuosikymmenen puolella alkaneesta tapahtumaketjusta, joka laajeni vähitellen ilmiöksi, jota voi pitää tietyssä mielessä vallankumouksellisena. Sellainen se oli etenkin Ranskassa.
Antti Kuusen analyysi tai pikemminkin tapauskertomus viime aikojen tapahtumista on miellyttävimpiä lukemiani pamfletteja. Ainoa seikka, josta tekijää ei ole kiittäminen, on sivistyssanojen ja monimutkaisten lauserakennelmien tavaton määrä. Ilmeisesti teos on tarkoitettu vain oman maamme "vallankumouseliitille", joka ei kyllä mielestäni tällaista opasta enää tarvitse. Hyödyllinen se sen sijaan on kaikille, jotka haluavat tietoja asioiden taustoista. Tapahtumien kuvausta kyllä on saatu tiedotusvälineiden kautta tarpeeksi.
Tekijä näkee vallankumouksellisten ylioppilaiden lähtökohdat hyvinkin monisärmäisinä: monille ongelmille etsitään monenlaisia ratkaisuja. On oikeastaan väärin edes sanoa vallankumouksellisia opiskelijoita vasemmistolaisiksi. Pikemminkin on kyse monenlaisiin eri ajattelijoihin viittaavasta toiminnasta nykyajan mielettömän maailman muuttamiseksi ja myös tiettyjen järjestelmien kaatamiseksi.
Edellä sanottu oli pohjana mielen osoittamiselle niin Prahan kuin Pariisin, niin Varsovan kuin Washingtonin kaduilla. Laillista valtaa jäseniinsä käyttävät yhteiskunnat olivat synnyttäneet ja kasvattaneet lapsia, jotka eivät tahdo alistua annettuun. Monet eivät halua opiskella ainoastaan saavuttaakseen hyvän aseman, eivät halua elää vain kuluttaakseen ylellisesti samalla riistäen köyhempiä, myös kolmannen maailman kansoja.
Oleellista on myös, että nämä vallankumoukselliset eivät usko arvojen hitaaseen muuttumiseen, vaan haluavat järkyttää järjestelmän perustuksia tässä ja heti.
Opiskelijoiden liikehdintää organisoivat järjestöt ovat lähes poikkeuksetta eri maissa olleet jonkin vasemmistopuolueen nuorisojärjestöjä, mutta ne ovat irrottautuneet kaikesta dogmatismista ja astuneet ainakin arvostelijoidensa mielestä "anarkian lavealle tielle". Ajatukset muuttuvat, päämääränä on löytää toimintatapoja teknillistyvää ja automatisoituvaa kulutusyhteiskuntaa vastaan.
Itse asiassa taidetaan olla tekemisissä eräänlaisen historian muuttamisvimman kanssa. Useat anarkistifilosofit korostavatkin muuttuvuutta vallankumouksen oleellisimpana piirteenä. Jos vallankumous pysähtyy, se pysähtyy väistämättä jonkin ryhmän tai aatteen ympärille kuivuvaksi kipsimuotiksi.
Paljon parjatun Hannu Taanilan vastaus pääministeri Mauno Koiviston puheeseen nykyajan vallankumouksellisten nuorten ilmavaivoista antaa selvän kuvan siitä, miksi uudistukset ja muutokset ovat tarpeellisia. Tämä kulutusyhteiskunta, joka ulottuu Vladivostokista hamaan Los Angelesiin, vie väistämättä kohti katastrofeja.
Antti Kuusi: Ylioppilaitten vallankumous. Otava, Delfiinikirjat, 1968, 142 s.
Julkaisematon käsikirjoitus alkuvuodelta 1969. Julkaistaan vähäisin stilistisin muutoksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti