Erkki Wessmanin romaanissa Teilinummi nuori aviomies on irtautunut kaveripiiristään ja asettunut oppimaan roolia puolisonsa, nuoren näyttelijän, kumppanina. Kysymys roolien oppimisesta on esillä alleviivatusti, sillä juuri näyttelijän ammatissa etsiydytään milloin minkäkinlaisen "toisen henkilön" rooliin.
Teilinummi on näennäisestä pienimuotoisuudestaan huolimatta varsin monitasoinen. Näyttelijä harjoittelee näytelmää, jossa, vaikka hieman väkinäisesti, on yhtymäkohtia hänen omaan elämäntilanteeseensa.
Toisaalta kyse on omista valinnoista, toisaalta pakottautumisesta "oikeaan rooliin" omassa elämässä. On pakko olla jokin, jos aikoo jatkaa sillä tiellä, jolle on astunut.
Wessmanin ihmis- ja tapahtumakuvaus on elävää eikä lukija tunne, että hänelle tuputetaan jotakin valmiina. Tämä on arkielämän mutkatonta kuvausta myös teatterin lavalla, jossa näytelmää harjoitellaan. Roolin sisäistäminen voi olla tuskallista, mutta samalla antoisaa.
Kirja on yksi vastaus ikuiseen kysymykseen, mitä rakkaus on. Johannan ja Janin tarinasta opitaan, että ihastuminen ei ole mitään sitoutumiseen verrattuna. Sitoutuminen puolestaan tuottaa erilaisia mielleyhtymiä ja tuntemuksia (varsinkin kun Johanna joutuu eläytymään historialliseksi henkilöksi näytelmässä Teilinummi, jonka on kirjoittanut Erkki Wessman!).
Elämä tässä ja nyt on ainoa todellisuus. Wessman hallitsee kuvauksen: myös Johannan ja Janin uusien roolien oppimiset niin sängyssä kuin väliaikaisessa erossa. Tarinan viehätys ei katoa aivan heti senkään jälkeen, kun on kääntänyt pois viimeisen sivun.
Erkki Wessman: Teininummi. WSOY 1967, 231 s.
Kirjoitus julkaistaan ensimmäisen kerran tässä 2.5.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti