Juho Mäkelä ja muita unohdettuja

Juri Nummelin löysi kahdeksan unohdettua runoilijaa. Nimenomaan runoilijaa.  Unohdettuja kirjailijoita on tässä maassa niin suuri joukko, että heistä kirjoittamiseen tarvittaisiin vähintään Raoul Palmgrenin elämän mittainen kirjallinen työ, eikä tällaiseen 89-sivuiseen vihkoseen olisi heistä mahtunut kuin nimiluettelo.

Palmgreniin Nummelin muutaman kerran viittaakin. Tämän perusteelliseen kirjallisuudentutkimukseen hänellä on kuitenkin vielä matkaa. Lukijalle tulee tunne, että on ollut kiire saada mahdollisimman nopeasti julkaistuksi se, mitä kohtuudella on käsiin löytynyt. Määrä ei oikein muutu laaduksi, vaikka se mitä on kirjoitettu ei näytä varsinaisia virheitä sisältävänkään.

Edellisellä tarkoitan, että kaikkien kahdeksan runoilijan kohdalla olisi ollut täyteläisempi henkilökuva paikallaan. Monet mainituista eivät olleet suinkaan vain runoilijoita, vaan elämässään myös paljon muuta. Tällaisten henkilökuvien laatiminen olisi vaatinut enemmän aikaa ja vaivaa, sillä osaksi lähteet ovat todella etsinnässä. Etsinnän olisin suonut jatkuvan, sillä osa teksteistä on jo aikaisemmin ilmestynyt Kulttuurivihkot-lehdessä.

Myös teoksen kahden satakuntalaisittain mielenkiintoisen henkilön eli Porin tyttölyseota käyneen Kaisu-Mirjami Rydbergin (nimimerkki Karin Alm) ja Satakunnan Työn päätoimittajana ja kansanedustajana olleen Juho Mäkelän kohdalla henkilökuvia olisi ollut helppo täydentää. Esimerkiksi Rydbergin kirjallinen tuotanto, lehtityö mukaan lukien, on niin laaja, että  siitä olisi löytynyt lisää lihaa luiden ympärille.

Arkistoistakin olisi voinut olla apua, ja tämä koskee myös Juho Mäkelän käsittelyä. Hänestä on annettu liian yksioikoinen kuva, vaikka mainitut esimerkit lehtijutuista ovatkin sensaatiomielessä herkullisia. Olisi pitänyt muistaa myös, että vaikka Mäkelän varsin laaja matkakirja Neuvostoliitosta oli SKP:n tilaustyö, se ei suinkaan ollut kritiikitöntä ylistystä.

Myös Juho Mäkelän pettymyksen perusteellisempi pohdinta olisi paremmin liittänyt hänen runoilijankehityksensä ajan tapahtumien poliittiseen kehykseen.

Mutta tässä kirjassa unohdetuista puhutaan nimenomaan runoilijoina, joten siinä mielessä huomautukseni menevät marginaaliin. Mutta toistan vielä: paremmat henkilökuvat selittäisivät paremmin myös runoutta. Tällaisenakin Nummelinin kirja täydentää ja avartaa näkemystä 1900-luvun runouden ilmiöistä.

Nummelin kirjoittaa hyvin, taloudellisemmin kuin Palmgren. Pari pientä huomautusta on syytä tehdä. Sivuhenkilö O. W. Kuusinen oli Suomen, ei Karjalan varjohallituksen johdossa. Kirjallisuusluettelosta puuttuvat jostakin syystä täysin Juho Mäkelän kaunokirjalliset teokset.

Juri Nummelin: Unohdetut kirjailijat. BTJ Kustannus 2007, 89 sivua.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Satakunnan Työssä vuonna 2007.