Ensinnäkin tärkein: kiitos kirjasta! Hienoa, että väitöskirjasta on ilmestynyt tällainen laitos. Se on tärkeä lisä siihen, mitä 40-luvun suomalais-saksalaisista suhteista on julkaistu. Varmaan on vielä esiin kaivamatonta, mutta tämä valottaa niin suoraan kuin riviensä välissä paljon sota-ajan ja liittolaisuuden arkipäivästä vailla rasitteita, joita joskus syntyy kun vatvotaan "syviä syitä" ja liikutaan arjesta irrallaan.
Välittömän syyn kirjoittaa sain siitä, että olen tuntenut yhden kirjassa mainituista henkilöistä. Hän oli Elina Sanan kirjassa etunimellä Aleksei mainittu, oikeasti Samuil Vladimirovitš Tirkeltaub. Tuo isännimikin saattaa olla "väärä", ehkä kuitenkin sellainen mitä hän käytti, mikä hänellä oli virallisesti Neuvostoliitossa. Hän oli apteekkarin poika Kivisaarelta Petrogradista.
Nimi Aleksei tuli siitä, että Tirkeltaub (s. 1920), Hangossa palvellut puna-armeijan "sähkömies", käsittääkseni viestijoukkojen aliupseeri, ilmoitti väärän nimen jouduttuaan saksalaisten vangiksi Josif Stalin -alukselta Paldiskin lähellä. Hän sanoi Aleksei, sukunimeksi hän muistaakseni sanoi Ivanov. Tämä sen vuoksi, että oikea nimi olisi paljastanut juutalaisuuden. Onnekseen hän pääsi siihen vankien puolikkaaseen, jotka "teknisistä syistä" (saksalaisilla oli vaikeuksia sijoittaa noin suuri määrä vankeja sillä hetkellä) siirrettiin suomalaisille.
Samuil oli siis vankina Suomessa, ja osan aikaa hän oli maataloustöissä Teuvalla Kentan talossa. Hän oppi jonkun verran suomea, opettajana oli myös naapuritalossa ollut inkeriläinen vanki. Samuil piti yhteyttä Teuvalle vielä viime elinvuosinaan noin 90-vuotiaana: isäntä oli aikaa sitten kuollut, samoin hänen poikansa, mutta olihan kolmas sukupolvi...
Omasta elämästään Samuil kertoo 90-sivuisessa kirjasessa Moja vtoraja voina (Pietari 2009). Hän tutki eläkepäivinään vuosikausia, merisotalaivaston arkistossa Ahvenanmaata käsitteleviä asiakirjoja ja julkaisi niistä laajan kokoomateoksen (Alandy v voinah i mire; Pietari 2008, 567 sivua ja liitteitä).
Tirkeltaubista on julkaistu monia juttuja suomalaisissa lehdissä. Hän kävi tutustumassa mm. entiseen vankeuspaikkaansa Köyliössä, ja silloinkin oli toimittajia liikkeellä.
Tämä on parin kirjassa olevan maininnan mieleen tuomaa. Itse kirjasta, mitäpä lisäksi sanoisin. Joitakin muistiinpanoja tein lukiessa. Suomessa oli antisemitismiä, mutta eihän se ollut monesta muusta maasta poikkeavaa. Erikoista on, jos sen olemassaoloa on (yhä) yritetty kieltää. Minulla on yksi sota-aikana julkaistu suomalainen postikortti, missä juutalaisen näköinen mies salakuuntelee sotilaita junassa. Sen viesti on selvä: juutalaisten kuullen ei kannata erikoisia puhella.
Sodan aikana katosi todella järkyttävä määrä ihmisiä monissa Euroopan maissa, mihin kirjassa viitataan. Esimerkiksi Neuvostoliiton tappioista ei koskaan voida tehdä mitään läheskään täydellisiä tilastoja henkilöluetteloista puhumattakaan. Olen yrittänyt netistä tutkailla puna-armeijan kadonneita ja kuolleita suomalaisia. Helposti löytyy ristiriitoja: kirjanpitoa ei kerta kaikkiaan sodan oloissa pystytty pitämään yllä. Kun taustalla olivat vielä 30-luvun vangitsemiset ja tuomiot, sekaannuksia ja puutteita ei kannata ihmetellä.
Ei pelkästään sota-aika olut syynä kirjanpidon kehnouteen, vaan bolshevikit olivat sotkeneet asian pian vallankumouksen jälkeen. Vainot lisäksi sekoittivat asiaa senkin vuoksi, että monet halusivat kätkeä sukulaisuutensa vainottuihin. Muutakin sotkua saatiin aikaan.
Kirjassa mainituista Neuvostoliiton suomalaisista minulla on seuraavanlaista julkisista lähteistä kaivettua tietoa:
Autio (mainittu: Autje), Sulo O., s. 20 Marquette MI ("Helina"). Vht Antti (Oscar A.) ja Rosa (Rose) Mikontytär. Osoite 1930: Marguette MI. Perille Karjalaan 3.6.33. Asunut Uhtualla (Kalevala). Otettu puna-armeijaan (laivastoon) 24.10.41 Kemissä. Siellä osoite Malyševskaja ul., d. 4. Viimeinen palveluspaikka Tallinna, Itämeren laivasto, sotilas. Jäänyt suomal. (vai saksalaisten?) vangiksi syysk. 41 (merkitty kadonneeksi 9.41 ja 8.42). Stablackin leirillä Virossa. Luovutettu Suomesta sotavankina saksalaisille 9.12.41 (Mayme Sevanderin väärä tieto?), ollut Tallinnassa sairaalassa. Kohtalo tuntematon (k. sodassa?).
Hippeläinen (mainittu myös: Hippiläinen), Johan (Juho, Ivan), s. 11 Viipurin L (Kivennapa), isä Mikko. Pso Dollana Vasilintytär Vasilevskaja, Leningrad, Valkeasaaren asema, ul. Mira, d. 5. Opettaja. Puna-armeijassa, aliluutnantti. Palveli 168 sd. Mainittu myös: 260 sp, komentajan adjutantti. Katosi 15.7.41 Sortavalan Pirttipohjassa. Suomalaisten vangiksi Matkaselässä heinäk. puolivälissä 41.
Koro, Viljam Fomitš, s. 12 Käkisalmi. Vanhempien mukana Inkerinmaalle ennen vallankumousta. Konemekaanikko paperitehtaalla. NKVD:n alaisessa laivaston korjausosastossa, puna-armeijan kersantti (ylikersantti), suomal. vangiksi 41 (3.9.?). Luovutettu saksalaisille 22.9.42. Mainittu vapautetuksi, mutta myös haudatuksi (64. leiri?). Vrt. Mihail Fomitš Koro, s. 20 Seuloskoi Leningradin alue, traktoristi, kadonnut sodassa 8.7.41.
Lukkarila, Vilhelm Edvard, s. 10.9.1887 Ylivieska, k. 41 lopulla (?), isä Kustaa. Venäjälle 14, N:liiton kansalainen. VKP(b):n jäsen. Partisaaniosastossa Bolshevik elok. 41 alkaen. Pidätetty Suomessa Ilomantsin lähellä asepuvussa 15.7.41. Sotavankileirillä n:o 21, luovutettu saksalaisille 13.12.41.
Salonen, Fred (Fredrik; Fredi), s. 25 USA. Vht Emil ja Anna. Suomeen sota-aikana (vanki; saksalaisten luovuttama keväällä 44). ErP 6:ssa (vai Heimopataljoona 3:ssa?). Palautettu N:liittoon 7.4.44 (ei vaan 4.9.45?), joutui vangiksi ja leirille. Palasi sukulaisten luo.
Siik (mainittu: Siikki), Eino Ilmari, s. 3.10.10 USA WI (mainittu myös: Virginia, MI). Vht Emil ja Elina. Veljet Arthur, Paul, Roy. Tyttärentytär Jevgenija Šiskina (Šiškina?). N:liittoon 32. Opiskeli taidetta Moskovassa. Lavastaja teatterissa Petroskoissa ("koristetaiteilija"). Sota-aikana vangiksi Suomeen (Petroskoissa sotilashallinnon oppaana ja tulkkina). Pidätetty vakoilijaksi epäiltynä 21.10.41 ja uudelleen 14.11.41. Luovutettu saksalaisille 9.12.41 (13.12.41?), myöh. kohtalosta ei tietoa ("ammuttu vakoilijana"?). Kuvittanut suomenkiel. julkaisuja.
Siik (Siikki) Roy, s. 19 USA ("Virsha"; siis Virginia MI?), k. 95 Suomi, isä Emil. Veli Eino. Asui Gorki, Sverdlovskin sotakomissariaatti lähetti "työarmeijaan" Tšeljabmetallurgstroi-trustin työhön. Demobilisoitu (poistettu vahvuudesta toimintaryhmään) 30.3.43. Sodassa, radisti partisaaniosastossa. Opiskeli tv-insinööriksi, työssä Moskovassa, Suomeen 95.
Tuominen, Aarne Johannes, s. 30.1.09 Kemi Suomi (Hiitola Haukkavaara), k. 14.10.38 (ammuttu) Petroskoin lähellä, isä Konstantin. Pso Nadja Haltsonen (s. 08 tai 09) Inkerinmaalta. Sekatyömies. Siirtyi 30, Prääsän piiri Patojärven metsätyömaan ammattiliittokomitean pj., ei puolueen jäsen (ollut jäsenehdokas?). Vang. 15.7.38, Karjalan NKVD:n erityistroikan tuom. 10.10.38 (§ 58/6), Karjalan syyttäjäviraston reh. 13.4.89.
Tuorila, Sixten Allan, s 13 Haaparanta. N:liittoon 28 perheen mukana. Opiskeli teatterikoulussa. Teatterissa (Petroskoi, Uhtua). Autonkuljettajana v:sta 36. Suomal. vangitsivat partisaanina Petroskoissa 26.10.41. Myöh. Heimopataljoona 3:ssa.
Vaara, Arvo (aik. Arvi Tuokkola), s. 28.1.1891 Teuva, k. 52. Isä Antti Tuokkola, äiti Josephine Nylen (?). Veljiä Antti, Kosti, Yrjö, Hjalmar ja Samuel, sisaria Johanna, Elma T. ja Enne Kondi (?). 11 sisarusta. Osa perheestä siirtolaisina USA:han ja Kanadaan. A. V. saapui S/S Tunisian-laivassa Halifaxiin joulukuussa 08. Erilaisissa töissä ja tehtävissä USA:ssa ja Kanadassa (Vancouver). Vuodesta 24 Vapaus-lehden toimittaja, sai päätoimittajana (vastaavana toimittajana?) 6 kk vankeutta kuninkaan herjauksesta 29. Kuulusteltiin ja karkotettiin maasta. Matkusti yhdessä Martin Pohjasalon kanssa S/S Auranialla Eurooppaan ja siirtyi N:liittoon, Karjalaan 31 (vai lähti Kanadasta vasta 32? karkotettiin). Kohti Lontoota Kanadasta 17.12.32. N:liiton kansalainen 33-. Metsätyöl. Karjalassa 36-40. Kesästä 40 alkaen Petroskoissa radiossa. Tiettävästi ollut leirillä N:liitossa (?). Sota-aikana suomal. vangiksi 17.11.41. Luovutettu saksalaisille (Gestapo) 41 (vai 17.9.42? III AK), myöh. vaiheista ei tietoa.
Vartiainen, Onni Sulo (Sulo?), s. 8.7.14 (18.7.14?) Kajaani, isä Vihtori, äiti Iida. Passilla jouluk. 30 (vai 31?) äidin kanssa (kyydityn isän perässä). N:liiton kansalainen 32-. Matematiikan opettaja (36). Myöh. insinööri. Jäi suomal. vangiksi rivimiehenä Kotkatjärvellä 10.9.41. Pidätetty epäluotettavana Aunuksessa 25.9.41, Vitelen keskitysleiriin 27.9.41, luovutettu Saksan siviilitiedustelulle Rovaniemellä 11.12.41. Mainittu vapautetuksi.
Vartiainen, Juho Viktor (Vihtori; "Vikke"), s. 1887 Iisalmi (Hammasjärvi?), k. 10.2.38 (ammuttu) Sandarmoh, pso Ida, poika Onni. Työmies, kaupunginvaltuuston pj., SKP:n jäsen. Kyyditty Kajaanista kaupunginvaltuuston istunnosta yhdessä Akseli Modin kanssa (vai neljän muun kanssa?) N:liittoon 5.8.30. Petroskoi, Karelstroin lastaaja. Ei puolueen jäsen (mainittu myös: VKP(b):n jäsen). Vang. 23.12.37, NKVD:n komission ja Nl:n syyttäjäviraston tuom. 26.1.38 (§ 58/1, 2, 7), Karjalan syyttäjäviraston reh. 7.5.89.
Kirje julkaistaan (hieman lyhennettynä) tällä palstalla 30.11.2017.
Teos:
Ida Suolahti: Yhteiset sotavangit. Suomen ja Saksan vankiluovutukset jatkosodassa. Gummerus Kustannus Oy 2017, 461 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti