Tällä kertaa aloitin kirjailijaan tutustumisen Wikipediasta. Sen jälkeen, kun olin lukenut hänen kirjansa.
Suomenkielinen Wikipedia kertoo tämän irlantilaisen julkaisseen neljä romaania, englanninkielinen kuusi. Kummassakin versiossa kirjallisuudentutkija-amatööriä hämmästyttää, että tärkeimpinä seikkoina näytään pidettävän tekijän saamia palkintoja ja sitä, mihin kirjailijayhdistykseen hän kuuluu. Englanniksi kerrotaan jotakin kirjailijan tuotannon sisällöstäkin, suomeksi ei sanaakaan. Ei myöskään suomennoksista.
Unohdan, että edes kävin "kaiken kansan nettitietosanakirjassa". Pysyttäydyn omissa havainnoissani ja lukukokemuksessani.
Anne Enright (s. 1962) on romaaneissaan käsitellyt perhe-ja rakkausteemoja ja kosketellut myös Irlannin mennyttä ja nykyistä ajan henkeä sellaisena kuin se näkyy ja tuntuu arjen elämässä.
Enrightin Unohdettu valssi vaikuttaa aluksi varsin viihteellisellä otteella kirjoitetulta rakkauskertomukselta. Nainen, joka on menossa naimisiin, kohtaa naimisissa olevan miehen, ja kuviot sekoittuvat. Puutarhajuhlien sivuhyppy, miehen pienen tyttären silmin todistettu suudelma jää vaivaamaan, ja jatkoa seuraa myöhemmin.
Kirjan esittelytekstin mukaan elämä taittuu uuteen asentoon "pienin, kivuliain liikahduksin". Päähenkilökertojan silmin ja sydämin asiat eivät etene helposti, mutta kivut saavat hänet hämmästyttävän vähän miettimään omaa tilannettaan.
Jo kertomuksen alkupuolella tuleekin mieleen, että romaani on omalla tavallaan jatko Anton Tšehovin kertomukselle Nainen ja sylikoira. Tämän kertomuksen viimeinen virke, sen jälkeen kun lomalla rakastuneet ovat päättäneet todella yhdistää elämänsä, kuuluu: "Ja näytti siltä, että tarvittiin enää pieni ponnistus ja ratkaisu on löytyvä, ja silloin alkaisi uusi, ihana elämä; ja kummallekin oli selvää, että loppuun oli vielä pitkälti, pitkälti ja monimutkaisin ja vaikein oli vasta alkamassa." (suom. Ulla-Liisa Heino)
Anton Pavlovitš tiesi mistä on kyse ja hän sommitteli ajatuksen harkitusti ja tarkasti. Helppoa muutosta ei olekaan. Hän jätti lukijalle tehtävän, johon voi törmätä oikeasti ja jonka voi kertoa monella eri tavalla. Enrightin tapa on yksi. Henkilökuvauksen ohella kannattaa kiinnittää huomioon siihen ajankuvaan, minkä kertomus antaa.
Tšehov vihjaa myös, että huono omatunto on ihmisen seuralainen aina kun ihmissuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Tätä Enright ei ole ymmärtänyt tai ei ainakaan tuo painokkaasti esiin. Asiat etenevät ikään kuin omalla painollaan, ihminen ei ymmärrä mitä toiset kokevat. Toisin sanoen kaikki näyttää liian helpolta. Vaan jos elämä onkin joskus sellaista?
Miten Unohdetun valssin tarina vaikuttaa lukijaan riippuu myös siitä, millaisia kokemuksia itsellä on ollut. Kertomus on uskottava, vaikka välillä miettiikin, onko päähenkilö tosissaan vai unissaan järjestelemässä elämäänsä uusiksi.
Anne Enrightiltä on julkaistu suomeksi myös romaani Valvojaiset (Otava 2010; alkuteos The Gathering 2007).
Anne Enright: Unohdettu valssi. Suomentanut Tarja Kontro. Otava 2012, 249 s.
Kirjoitus on julkaistu ensi kerran tällä palstalla 26.6.2015.
Vaikka edellä moitin Wikipediaa asiantuntemattomuudesta, tässä kuitenkin linkki englanninkieliseen artikkeliin Anne Enright.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti