Koska maihinmuutto Eurooppaan jatkuu niin Afrikasta, Lähi-Idästä kuin Aasiasta, on hyvä, että suomalaisetkin ottavat selvää noiden alueiden elinoloista, kulttuureista ja ennen kaikkea ihmisistä.
Mutta samaan aikaan muhii kummallinen prosessi itse Euroopassa. Monet ymmärtävät ja sietävät entistä huonommin naapureita. Pisteenä iin päällä on, että peräti kieltäydytään keskustelemasta. Esimerkiksi 70 vuotta päättynyttä sotaa näyttävät jotkut muistelevan nationalistisella uholla, vaikka juuri se oli aikanaan syynä tuhoon ja kuolemaan. Jos Berliinin raunioissa toukokuussa 1945 raivaustyön aloittaneet naiset, lapset, ukot ja sotainvalidit olisivat kuulleet, että vuonna 2015 media jauhaa asiaan liittyen jonkun moottoripyöräjengin ympärillä, eivät he olisi tätä todeksi uskoneet. Ja onhan se outoa!
Suomalaisesta näkökulmasta voisimme olla itsekriittisempiä esimerkiksi suhteissamme ruotsalaisiin ja venäläisiin. Joillekin toisen kotimaisen kielen opetus kouluissa on kauhistus (vaikka samaan aikaan puhutaan puolustus- ym. yhteistyön lisäämisestä Ruotsin kanssa). Venäjän suhteen panikoidumme ja provosoidumme joskus ihan tikun kokoisista asioista.
Hyvää ulkopolitiikkaa itään on olla vakaasti yhteistyön ja reilun naapuruuden kannalla – ei vain sanoissa vaan myös teoissa. Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja ja niiden jälkeenkin oli kuitenkin havaittavissa outoja ilmiöitä esimerkiksi kaakkoisessa Suomessa. Äärimmillään panikoituminen johti kuvitelmiin alueen liittämisestä Venäjään ja julkiseen puheeseen "Putinin agenteista", kun joku kuvasi Imatralla katunäkymiä.
Parasta tutustumista on tutustuminen itse paikalla ihmisiin ja heidän elinympäristöönsä. Koska kuitenkin olemme blogissa, muistutan myös kirjojen avartavasta vaikutuksesta. Niin tieto- kuin kaunokirjallisuus antaa tietoa ja syvempää ymmärrystä muista kulttuureista, jos haluamme vain ottaa vastaan.
Toukokuussa esittelen joitakin kirjoja, joissa naapureita tarkastellaan vuorovaikutuksessa toisiin. Näkökulmani on ehkä liian historiallinen, mutta pyrin kaivamaan esiin sellaista, mikä paljastaa vieraiden silmien näkevän usein tarkemmin ja kriittisemmin kuin omat silmät. Esimerkiksi maahanmuuttaja havaitsee sellaista, mitä kanta-asukas ei ole tullut ajatelleeksi. Eri kulttuurien välillä kruisailevan mahdollisuudet vertailuun ovat paremmat kuin paikallaan pysyvän. Pitää myös muistaa, että vuorovaikutus, maahanmuutto ja kulttuurien kohtaaminen eivät ole uusia asioita, vaikka nykyhetken keskustelussa usein niin annetaan ymmärtää.
Toivon, että toukokuinen palstani innostaa lukemaan kirjallisuutta, joka avartaa käsityksiämme naapureistamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti